Kirjain keskellä

  Julkaistu  17. joulukuuta 2022 kello 14.22 Gamereactorin blogissa. Poe, Edgar, Allan, Kootut kertomukset, s. 1028, Teos 2017 Doyle, Arthur, Conan, Sherlock Holmesin seikkailut I ja II, s. 852, WSOY 1984 Perinteisesti olen lukenut enemmän romaaneja kuin novelleja, enkä ole arastellut silloinkaan, kun tarinassa on enemmän kuin 1000 sivua. Päätin kuitenkin lukea yleissivistykseksi Edgar Allan Poen  (1809-1849) Kootut kertomukset, johon on suomennettuna laitettu kaikki kirjoittajansa novellit. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki tarinat ovat omia itsenäisiä kokonaisuuksiaan, ja yllättäen tämä osoittautui ongelmalliseksi. Kootut kertomukset -teosta ei voi lukea rennosti kuin tiiliskiviromaania ikään, vaan jokaista tarinaa on lähestyttävä erikseen. Toisin sanoen se sama uuden tarinan lukemisen prosessi on aloitettava aina alusta. Kuka on kertoja? Milloin ja missä tarina tapahtuu? Ketkä ovat päähenkilöitä? Mikä on tarinan lajityyppi? Tiiliskiviromaania lukiessa tätä al...

Poe, Edgar, Allan, Kootut kertomukset, s. 1028, Teos 2017 Ackroyd, Peter, Edgar Allan Poe: Lyhyt elämä, s. 175, Atena 2008   Viimeinkin ymmärrän, miksi Edgar Allan Poen (1809-1849) tuotannosta hehkutetaan yleensä vain kourallista novelleja, ja ennen kaikkea yhtä runoa. Syynä on se, että kirjailijan muu tuotanto on lievästi sanottuna kakkos- ja jopa kolmoslaatua. Runouden osalta kruununjalokivi on eeppinen runo Korppi (The Raven), joka on edelleen yhtä tuore kuin vuonna 1845. Novelleista kannattaa tietää sellaiset kuin Kuningas Rutto (King Pest), Ligeia (Ligeia), Usherin talon tuho (The Fall of the House of Usher), William Wilson (William Wilson), Punaisen surman naamionäytelmä (The Masque of the Red Death), Kielivä sydän (The Tell-Tale Heart), Kultakuoriainen (The Gold-Bug) ja viimeisenä Kuilu ja heiluri (The Pit and the Pendulum). Siinäpä se sitten onkin.   Luin yleissivistykseksi ja mielenkiinnosta Peter Ackroydin lyhyen elämäkerran Poesta. Tällöin kirja...