Kirjain keskellä

  Waltari, Mika, Feliks onnellinen, s. 213, 7. painos, WSOY 1959 Mika Waltarin (1908-1979) Feliks onnellinen on ilmeisesti Turkuun sijoittuva romaani, joka käsittelee ruohonjuuritason uskonnollisia kysymyksiä monesta eri näkökulmasta. Tapahtumat sijoittuvat muutaman päivän ajalle ”nykyaikaan” eli 1950-luvun lopulle. Teos on nopeasti ja helposti luettava, mutta mitään vaikutusta se ei onnistu tekemään. Toimistovirkailija Feliks Tienhaara on toimistovirkailija, joka on mielen järkkymisen seurauksena viettänyt aikaa mielisairaalassa. Uskonnollinen hätä saa hänet tarjoamaan joka päivä evankeliumia yhdelle satunnaiselle ihmiselle. Eräänä päivänä kadulla vaeltaessaan hän kohtaa vanhan tuttavansa professori Erkki Järvenpään, ja teologiset keskustelut äityvät aivan uudelle tasolle. Kuvioon liittyvät aikaa myöten omalla tavallaan myös insinööri Marttinen ja hotellin aulassa kohdattava kirkkoherra. Jokaisen keskeisen henkilöhahmon eksistentialistisia ajatuksia ruoditaan pitkään ja hartaast...

  Waltari, Mika, Sinuhe egyptiläinen, s. 786, 56. painos, WSOY 2008 Mika Waltarin (1908-1979) Sinuhe egyptiläinen päätyi luettavakseni jouluna 1994. Löysin paikallisesta antikvariaatista ensimmäisen painoksen vuodelta 1945 hintaan 80 markkaa, mikä oli iso raha siinä iässä. Kyseinen kappale on edelleen hyllyssäni, mutta toista lukukertaa varten valitsin tuoreemman painoksen ihan muuten vain. Waltari kirjoitti Sinuhen kolmessa kuukaudessa ilman apumuistiinpanoja. Ajoittain tämä myös näkyy huomattavan pitkissä lauseissa ja ennen kaikkea mittavissa monologeissa. Tyyli matkii antiikin ajan tapaa kirjoittaa historiaa, ja jostain syystä tekstissä on omanlaisensa saarnaava nuotti. Tähän tottuminen vie aikansa, koska sellaista harvemmin tulee lukeneeksi. Asiasisältö osoittaa Waltarin huimaavan hyvän muistin, ja toisaalta kahden vuosikymmenen mittaisen Egyptiin kohdistuvan harrastuneisuuden tulokset. Niin hyvä kuin romaani onkin, olisi käsikirjoitusta voinut sieltä sun täältä hieman siisti...

Kokemuslukijalla tarkoitetaan ulkopuolista toimijaa, joka lukee käsikirjoituksen antaen palautetta tekstin käsittelemistä teemoista. Kokemuslukijalla on nimensä mukaisesti joko kokemusta tai asiantuntemusta käsikirjoituksen aiheista. Kokemuslukijaksi ei kuitenkaan mielletä esimerkiksi astronomia kommentoimassa tähtitiedettä käsittelevää käsikirjoitusta, vaan kyse on tavallisesti tietynlaiseen vähemmistöön kuulumisesta esimerkiksi etnisen taustan, vakaumuksen tai jonkin muun erityispiirteen vuoksi. Kokemuslukijan ajatus on hyvä, jos tavoitteena on parantaa käsikirjoituksen todentuntuisuutta ja edustavuutta. Noin käytännössä kysymys on tekstin saattamisesta vallitsevan ajan ja yhteiskunnan normien mukaiseksi. Tämän lasken kuitenkin kuuluvaksi perinteisen taustatutkimuksen piiriin, joka kirjailijan on tehtävä joka tapauksessa. Rajanvedon ongelma Kokemuslukijoiden suurin ongelma liittyy rajanvetoon. Kenelle annetaan lupa päättää, kuka saa kirjoittaa mistä aiheesta ja milläkin tavalla? Tois...