Kirjain keskellä

  Waltari, Mika, Sinuhe egyptiläinen, s. 786, 56. painos, WSOY 2008 Mika Waltarin (1908-1979) Sinuhe egyptiläinen päätyi luettavakseni jouluna 1994. Löysin paikallisesta antikvariaatista ensimmäisen painoksen vuodelta 1945 hintaan 80 markkaa, mikä oli iso raha siinä iässä. Kyseinen kappale on edelleen hyllyssäni, mutta toista lukukertaa varten valitsin tuoreemman painoksen ihan muuten vain. Waltari kirjoitti Sinuhen kolmessa kuukaudessa ilman apumuistiinpanoja. Ajoittain tämä myös näkyy huomattavan pitkissä lauseissa ja ennen kaikkea mittavissa monologeissa. Tyyli matkii antiikin ajan tapaa kirjoittaa historiaa, ja jostain syystä tekstissä on omanlaisensa saarnaava nuotti. Tähän tottuminen vie aikansa, koska sellaista harvemmin tulee lukeneeksi. Asiasisältö osoittaa Waltarin huimaavan hyvän muistin, ja toisaalta kahden vuosikymmenen mittaisen Egyptiin kohdistuvan harrastuneisuuden tulokset. Niin hyvä kuin romaani onkin, olisi käsikirjoitusta voinut sieltä sun täältä hieman siistiä, j

Koivisto, Mauno, Venäjän idea, s. 316, Tammi 2022 Olen sitä sukupolvea, joka muistaa Mauno Koiviston (1923-2017) ennen kaikkea presidenttinä. Hänelle Venäjän tutkimus ja venäjän kielen opiskelu oli pitkäaikainen harrastus, joka alkoi jo 1950-luvulla. Tämän melkein 50 vuoden mittaisen harrastuneisuuden eräänlaiseksi päätteeksi julkaistiin vuonna 2001 tietokirja Venäjän idea , josta julkaistiin uusintapainos vuonna 2022. Tämä epäilemättä siksi, että Venäjän helmikuussa 2022 aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on kasvattanut Venäjää kohtaan tunnettua kiinnostusta. Kuulun itsekin tähän joukkoon. Koivisto käy kirjassaan läpi Venäjän historian aloittaen sieltä 800-luvulta aina nykyaikaan saakka. Loppuluvuissa käydään läpi asioiden ”nykytilaa” 2000-luvun alussa ja pohditaan tulevaa. Varsinkin tulevaisuuden pohdinnat ovat pahasti vanhentuneet, sillä tuskin kukaan osasi ennakoida, miten nopeasti maailma kääntyisi päälaelleen helmikuun lopussa 2022. Nykylukijan kannalta kiinnostavaa on, että Koiv