Kirjain keskellä

Klikkaa tästä työ auki PDF-tiedostona: Miksi erosin helluntaiseurakunnasta? Olin Tampereen helluntaiseurakunnan jäsen 1998-2005. Syksyllä 1999 siirryin kuitenkin opiskelujen perässä Jyväskylään, ja aloin käydä siellä paikallisessa helluntaiseurakunnassa. Lopulta syksyllä 2005 erosin ennen kaikkea Jyväskylän helluntaiseurakunnasta, vaikka virallisesti kuuluin kaiken aikaa Tampereen helluntaiseurakuntaan. Yksi jos toinenkin tuttava ja seurakuntalainen kyseli minulta eroamiseni syitä. Siksi päätin koota ajatukseni yhteen, ja näin syntyi 11-sivuinen essee Miksi erosin helluntaiseurakunnasta? Sanoin jo tuolloin joulukuussa 2005 heti aluksi, etten väitä oman näkemykseni olevan tyhjentävä totuus siitä, miten asiat ovat. Nyt 20 vuotta myöhemmin voinen lisätä mukaan huomion siitä, etten tietenkään väitä tekstini olevan edustava otos siitä, millaisella tolalla asiat noin yleensä Suomen helluntailiikkeessä ovat. Kyseessä on nimensä mukaisesti (ainakin omasta mielestäni) kattava vastaus siihen, m...

Päätalo, Kalle, Ihmisiä telineillä, s. 488, Gummerus 1958 Kalle Päätalo (1919-2000) tuotantoineen oli huomattavan iso juttu toisen maailmansodan kokeneelle sukupolvelle. Nykyään puhutaan ihan omasta ilmiöstään. Ritva Ylösen kirjoittaman elämäkerran jälkeen päätin lukea Päätalolta itseltään edes yhden kirjan. Aloitin alusta, eli vuoden 1958 esikoisteoksesta Ihmisiä telineillä . Puoleen väliin jaksoin lukea, ja sitten oli todettava, että Päätalon tuotantoa kiinnostavampi oli se fyysinen kirja, jota luin. Lyhyesti sanottuna Ihmisiä telineillä on kuvaus rakennustyömaiden ihmisten elämästä 1950-luvun lopun Tampereella. Pääosassa on Mauno Joensivu, joka on itse asiassa Kalle Päätalo itse. Tunnusomaista on, että Päätalon tekstiä on helppo ja miellyttävä lukea, mutta toisaalta tarinassa ei tapahdu mitään. Puoleen väliin päästyäni ainoa mainitsemisen arvoinen asia koko tarinassa oli se, että päähenkilö muutti pois kotoaan vaimonsa luota avioeron astuttua voimaan. Ymmärtääkseni Päätalon sukup...

 Klikkaa tästä työ auki PDF-tiedostona: Kristinuskon rationaalisuus . 2000-luvun alkupuolisko oli minulle tärkeää aikaa ennen kaikkea henkisen kasvun kannalta. Aloitin luonnontieteen opintoni Jyväskylän yliopistossa syksyllä 1999. Uusi vuosituhat alkoi poikkeuksellisissa merkeissä, sillä aloitin tammikuussa varusmiespalveluksen suorittamisen. Kun sitten aikanaan palasin takaisin yliopistoon, alkoi sellainen tiedon imeminen, ettei moista ole tapahtunut ennen tai jälkeen. En edes halua tietää, miten paljon vietin aikaa yliopiston eri kirjastoissa ja arkistoissa. Sen muistan, että luin tavallisesti kolmea kirjaa yhtä aikaa, ja tähän toki normaalit tenttikirjat vielä päälle. Olin liittynyt vuonna 1998 Tampereen helluntaiseurakuntaan, ja Jyväskylässä kävin aktiivisesti niin sanotuissa opiskelijailloissa paikallisessa seurakunnassa. Näitä iltamia pidettiin muistaakseni keskiviikkoisin, eli opiskelijoiden perinteisenä bilepäivänä. Tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin tarjota vaihtoehto kris...

  Julkaistu  11. helmikuuta 2022 kello 20.15 Gamereactorin blogissa. Kirjoitin joulukuussa 2011 Gamereactorille arvion Joe Johnstonin  ohjaamasta elokuvasta The Wolfman , ja annoin numeroksi täyden kympin. Näihin päiviin asti minulle on kuittailtu asiasta. Pätkääkään en silti kadu, ja olen arvion kirjoittamisen jälkeen katsellut saman elokuvan uudelleen ainakin kaksi kertaa. Vuosien ajan mielessäni pyöri epätasaisin väliajoin ajatus omasta ihmissusitarinasta. Kun sitten koronaviruksen jylläys alkoi, löysin itseni hiljaisesta asunnosta omien ajatusteni kanssa, ja aikaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Vanha tarinaidea alkoi näin elää omaa elämäänsä. Lopulta tunnustin jotain tärkeää itselleni: tarina jättää rauhaan vasta sitten, kun se on kerrottu. Ihmissusitarinoissa sinänsä ei ole mitään ihmeellistä, sillä niitä on kerrottu satojen vuosien ajan. Tarvitsin siis jonkinlaisen oman näkökulman kuluneeseen aihepiiriin. Ensimmäinen päätös oli sijoittaa tarina itselle tuttuun ympärist...