Kirjain keskellä

Ylönen, Ritva, Kalle Päätalo – kirjailijan elämä, s. 490, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017 Kalle Päätalo (1919-2000) on minulle, tai siis oli ennen elämäkerran lukemista, varsin hämärä hahmo. Tunsin tarinat isoäidistäni, joka kantoi puolisolleen (eli isoisälleni) Päätalon kirjoja luettavaksi. Tiesin nimeltä 26-osaisen omaelämäkerrallisen Iijoki-sarjan. Tiesin Mika Waltarin (1908-1979) innoittaneen suuresti Päätaloa kirjailijaksi ryhtymisessä. Ja sen tiesin, ettei ”kukaan” enää lukenut Päätaloa. Viimeinen lause tuntuu pitävän paikkansa edelleen, sillä Päätalon tuotanto näyttää jääneen lähinnä vanhempieni ja isovanhempieni lukemistoksi, kun taas minun sukupolveni ei tunnu siihen juurikaan syventyneen. Ritva Ylösen kirjoittama elämäkerta etenee rauhallisella otteella alusta loppuun, ja aivan lopuksi varataan vielä tilaa Päätalon tuotannon vaikutuksien pohtimiselle. Ylönen luonnehtii Päätalon jokavuotista uutta kirjaa neljännesvuosisadan ajan pysyväksi ja turvalliseksi asiaksi aikan...

King, Stephen, Epätoivon kaupunki, s. 617, Tammi 1996 Stephen Kingin Epätoivon kaupunki (Desperation) julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1996. Kirjailijan muu tuotanto huomioiden asetelma on hyvinkin perinteinen sikäli, että amerikkalaisessa pikkukaupungissa tapahtuu kauheita. Epätavallista on puolestaan se, että mukana on vahva uskonnollinen elementti. Itse luonnehtisin Epätoivon kaupunkia Kingin versioksi Manaajasta . Yhdysvaltain Nevadan autiomaassa ajavia ihmisiä pysäyttää paikallinen poliisi, ja raahaa heitä läheisen kaivoskaupungin eli Desperationin putkaan. Kyseisessä lainvalvojassa on jotain hyvin uhkaavaa. Ulospäin erottuvien terveysongelmien lisäksi hän on yli kaksimetrinen korsto, ja puhuu huomiota herättävän merkillisesti. Desperationin putkassa joukko satunnaisesti valikoituneita ihmisiä tutustuvat toisiinsa, ja pian tehdään päätös: täältä on paettava. Näin alkaa matka, jossa pakenemisen ja eloonjäämisen lisäksi selviää se, mikä kumma tätä kaupunkia oikein vaivaa. Stephen...

 Waltari, Mika, Aiotko kirjailijaksi? Tuttavallista keskustelua kaikesta siitä, mitä nuoren kirjailijan tulee tietää, s. 216, 2. painos, WSOY 1994 Mika Waltari (1908-1979) julkaisi vuonna 1935 eräänlaisena nopeana välityönä oppaan Aiotko kirjailijaksi? , jossa nimensä mukaisesti opastetaan kirjailijoiksi aikovia. Kirja sisältää niin vakavia varoituksia kuin hyödyllisiä ohjeitakin. Nykylukijalle teoksesta on hyötyä enää vain valikoiduin osin, sillä kustannusmaailma on muuttunut varsin perusteellisesti vajaassa 90 vuodessa. Kaikesta päätellen kirjailijan ammatti oli jo vuonna 1935 hyvinkin epävarma ja epäkiitollinen puhumattakaan siitä, ettei sellaiseksi tulla mitään selvää urapolkua pitkin. Tästä syystä Waltarin pieni teos puolustaa paikkaansa nykyäänkin. Suosittelen kuitenkin lukemaan teoksen ennen kaikkea alusta ja lopusta. Keskivaiheilla paneudutaan runon, novellin, romaanin, lehtikirjoittelun sun muun sen sellaisen syvimpään olemukseen unohtamatta kustannusalan vallitsevia korv...

  King, Stephen, Pimeä puoli, s. 476, 3. painos, Tammi 1997 Stephen Kingin Pimeä puoli  (The Dark Half) julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1989. Hyvin harvoin tulee vastaan kirjaa, joka olisi nimeään myöten yhtä ennalta arvattava. Tarina todellakin kertoo päähenkilön pimeästä puolesta kirjaimellisesti. Alusta asti lukijalla on tunne siitä, mistä lopulta onkaan kyse, ja juuri niin sitten tapahtuukin. Lukukokemus on silti riittävän viihdyttävä kantaakseen loppuun saakka. Thad Beaumont on kirjailija ja yliopiston opettaja, joka on julkaissut romaaneja sekä omalla nimellään että salanimellä George Stark. On kuitenkin tullut aika lopettaa salailu, ja jatkaa kirjoittamista vain omalla nimellään Thad Beaumontina. Käykin niin, ettei kuopattu kirjailijaminä George Stark pysy kuopattuna, vaan nousee kirjaimellisesti haudastaan terrorisoimaan lähitienoota. Ja sitten tapahtumat etenevät juuri niin kuin niiden voisi olettaa etenevän. Tarinan olisi saanut kerrotuksi useamman sata sivua lyhy...