Kirjain keskellä

Abnett, Dan, Eisenhorn – The Omnibus, s. 940, Black Library 2023 Warhammer 40,000 -maailmaa hallinnoivan Games Workshopin kustannushaara on nimeltään Black Library. Aikojen saatossa erilaisia tarinoita on kertynyt jos jonkinlaisina novelleina ja romaaneina. Tästä syystä on tullut tavaksi koota saman teeman tai henkilöhahmon tarinoita yhdeksi kokoelmaksi, jonka nimenä on ”Omnibus”. Tällainen paketti on Dan Abnettin tiiliskivipokkari Eisenhorn – The Omnibus , jossa on mukana neljä novellia, ja neljä romaania. Eisenhorn-kokoelman päähenkilö on Gregor Eisenhorn, joka muistelee minämuodossa omaa uraansa Imperium of Manin inkvisiittorina. Hereticus on se kokoelman kolmas romaani, ja nimi itsessään paljastaa jo paljon. Tarinan keskiössä on inkvisiittori Eisenhorn itse, ja ennen kaikkea se, miten merkittävästi hän persoonana muuttuu tämän kolmannen romaanin aikana. Abnettin romaani on vuodelta 2002. Tarinassa tapahtuu paljon. Liikutaan paikasta toiseen, taistellaan, ihmisiä ja olioita kuolee...

Yoshikawa, Eiji, Musashi, s. 1012, WSOY 1985 Miyamoto Musashi (noin 1584-1645) on mahdollisesti se Japanin historian tunnetuin samurai. Hänestä kertova tiiliskiviromaani on niin ikään erittäin tunnettu, joskin tarinalla on hyvin vähän tekemistä historiallisen Musashin edesottamuksien kanssa. Muistan kummisetäni hehkuttaneen Eiji Yoshikawan (1892-1962) romaania maasta taivaaseen ”aina”. Lopulta päätin, että on aika lukea, onko kirja niin upea kuin minun on aina annettu ymmärtää. Ei ollut, joskaan teos ei ole missään tapauksessa täysi pettymyskään. Musashi julkaistiin alun perin jatkokertomuksena japanilaisessa sanomalehdessä 1935-1939. Ensimmäisen kerran yhtenäisenä romaanina Musashi julkaistiin vasta vuonna 1971, jolloin tarinan kokoamisesta vastasi kirjailijan vaimo Fumiko Yoshikawa . Englanniksi tehtiin käännös 1981, ja tästä sitten tehtiin käännös suomeksi vuonna 1985. Suomeksi tarjolla olevan tekstin pohjana on siis toiminut käännös eikä suinkaan japanilainen alkuteksti. Osaan e...

Boulle, Pierre, Kwai-joen silta, s. 217, Suuri suomalainen kirjakerho 1973 Minä muistan Pierre Boullen (1912-1994) ennen kaikkea romaanista Apinoiden planeetta . Siksi olikin mukava yllätys, että hänen työtään on myös Kwai-joen silta , jonka muistan Alec Guinnessin (1914-2000) tähdittämänä elokuvana vuodelta 1957. Romaani julkaistiin alun perin vuonna 1952, ja suomeksi käännös saatiin 1958. Kwai-joen silta on niitä harvoja tapauksia, joissa elokuva on selvästi parempi kuin sen pohjalla ollut romaani. Kwai-joen silta on fiktiivinen historiallinen tarina, mutta sen tausta on ihan todellinen. Japanilaiset rakensivat toisen maailmansodan aikana niin sanotun Burman radan, ja käyttivät työvoimana muun muassa liittoutuneiden sotavankeja. Vankien kohtelu on jäänyt historiaan kauheudessaan. Kirjailija Boulle oli itse toisen maailmansodan aikana sotavankina Aasiassa, joten siinä mielessä hänellä on kyllä varmasti oikea määrä kokemusta ja näkemystä käsittelemäänsä aiheeseen. Tarina alkaa britti...

Abnett, Dan, Eisenhorn – The Omnibus, s. 940, Black Library 2023 Warhammer 40,000 -maailmaa hallinnoivan Games Workshopin kustannushaara on nimeltään Black Library. Aikojen saatossa erilaisia tarinoita on kertynyt jos jonkinlaisina novelleina ja romaaneina. Tästä syystä on tullut tavaksi koota saman teeman tai henkilöhahmon tarinoita yhdeksi kokoelmaksi, jonka nimenä on ”Omnibus”. Tällainen paketti on Dan Abnettin tiiliskivipokkari Eisenhorn – The Omnibus , jossa on mukana neljä novellia, ja neljä romaania. Eisenhorn-kokoelman päähenkilö on Gregor Eisenhorn, joka muistelee minämuodossa omaa uraansa Imperium of Manin inkvisiittorina. Malleus on se kokoelman toinen romaani, ja alkaa noin sata vuotta sen jälkeen, kun edellinen romaani Xenos päättyi. Käytännön seuraus on se, että osa henkilöhahmoista on vaihtunut. Merkittävin muutos on minusta se, että aiemman romaanin lentäjä-ässä Midas Betancoren tilalle on nyt tytär Medea Betancore. Hahmona tytär on tietysti erilainen kuin isänsä, jo...

Abnett, Dan, Eisenhorn – The Omnibus, s. 940, Black Library 2023 Warhammer 40,000 -maailmaa hallinnoivan Games Workshopin kustannushaara on nimeltään Black Library. Aikojen saatossa erilaisia tarinoita on kertynyt jos jonkinlaisina novelleina ja romaaneina. Tästä syystä on tullut tavaksi koota saman teeman tai henkilöhahmon tarinoita yhdeksi kokoelmaksi, jonka nimenä on ”Omnibus”. Tällainen paketti on Dan Abnettin tiiliskivipokkari Eisenhorn – The Omnibus , jossa on mukana neljä novellia, ja neljä romaania. Eisenhorn-kokoelman päähenkilö on Gregor Eisenhorn, joka muistelee minämuodossa omaa uraansa Imperium of Manin inkvisiittorina. Xenos on se kokoelman ensimmäinen romaani vuodelta 2001, joka erittäin vahvan Regia Occulta -novellin jälkeen alkaa vahvasti, mutta osoittautuu lopulta ehkä liiankin kunnianhimoiseksi tarinankerronnassaan. Ajallisesti Regia Occultan ja Xenosin välillä on mittava aukko, sillä novellin nuori Gregor Eisenhorn on romaanissa 42-vuotias kokenut kettu työssään ...

Herbert, Frank, Dyynin lapset, s. 586, WSOY 2023 Frank Herbertin (1920-1986) Dyyni julkaistiin alun perin englanniksi 1965, ja suomeksi kolmessa osassa ( Dyyni , Muad'Dib ja Profeetta ) vuosina 1982-1983. Nykyisin teos on onneksi saatavilla lähinnä yhtenä niteenä. Olen jo aiemmin ajatukseni Dyynistä kertonut . Kyseessä on hyvin tiivistetysti sanottuna tarina Paul Atreidesin noususta aavikkoplaneetta Arrakisin hallitsijaksi. Jatko-osa Dyynin messias julkaistiin englanniksi 1969, ja suomeksi vuonna 1987. Laitosta korjattiin 2023, ja juuri tämän korjatun version arvioin jo aiemmin . Mainitsin tuolloin odottavani innolla, että pääsen lukemaan sarjan seuraavaa osaa Dyynin lapset . Tämä kolmas kirja julkaistiin englanniksi 1976, ja suomennettuna vuonna 2023. On myönnettävä, että lukukokemus osoittautui pahaksi pettymykseksi. Dyynin lapset jatkaa siitä, mihin Dyynin messias lopetti. Ja kuten nimestä voi arvata, pääosassa ovat ennen kaikkea Paul Atreidesin lapset Leto ja Ghanima. Mukan...

Wells, H. G., Maailmojen sota, s. 234, Tammi 2005 Herbert George Wells (1866-1946) muistetaan tieteiskirjallisuuden jonkinlaisena kantaisänä. Minulle kirjailijan se tunnetuin teos on aina ollut Maailmojen sota eli The War of the Worlds , joka julkaistiin vuonna 1898. Jotkut brittikirjallisuuden samoihin aikoihin julkaistut teokset ovat kestäneet aikaa erittäin hyvin (kuten esimerkiksi Dracula ), mutta Maailmojen sota ei kuulu tähän joukkoon. On suorastaan hämmentävää, miten huonosti tarina kerrotaan, ja miten vähän kirjailija lopulta saa teemastaan irti. Britannian maaseudulle 1900-luvun alkuvuosina alkaa putoilla sylinterin muotoisia esineitä. Moinen tietysti kiinnostaa ihmisiä. Pian uteliaisuus vaihtuu kuitenkin kauhuksi, kun kummallisissa sylintereissä Maahan saapuneet marsilaiset aloittavat hyökkäyksensä. Tarina on sijoitettu kirjoitusajankohta huomioiden lähitulevaisuuteen, ja maantieteellisesti hyvinkin yksityiskohtaisesti rajatulle alueelle. Wells on selvästi halunnut tehdä om...

  Herbert, Frank, Dyynin messias, s. 327, WSOY 2023 Frank Herbertin (1920-1986) Dyyni julkaistiin alun perin englanniksi 1965, ja suomeksi kolmessa osassa ( Dyyni , Muad'Dib ja Profeetta ) vuosina 1982-1983. Nykyisin teos on onneksi saatavilla lähinnä yhtenä niteenä. Olen jo aiemmin ajatukseni Dyynistä kertonut . Kyseessä on hyvin tiivistetysti sanottuna tarina Paul Atreidesin noususta aavikkoplaneetta Arrakisin hallitsijaksi. Jatko-osa Dyynin messias julkaistiin englanniksi 1969, ja suomeksi vuonna 1987. Laitosta korjattiin 2023, ja juuri tämän korjatun version luin. Tarina jatkuu melkein täsmälleen siitä, mihin edellinen Dyyni lopetti. Paul Atreidesin nousu hallitsijaksi käynnisti uskonnollisen sodan, jonka seurauksena Arrakis-planeetan alkuasukkaat eli fremenit pääsivät hallitsemaan suurta osaa maailmankaikkeudesta. Tätä massiivista laajentumissotaa ei kuitenkaan käsitellä lyhyttä mainintaa enempää. Varsinainen tarina alkaa siitä, kun Paul Atreides on jo hallinnut 12 vuotta ...

  Rajala, Panu, Unio mystica – Mika Waltarin elämä ja teokset, s. 832, 2. painos, WSOY 2008 Panu Rajalan mittava elämäkerta Mika Waltarista (1908-1979) on juuri sellainen kuin miltä kirja ulospäin näyttää: perusteellinen ja hidastempoinen. Asiat käydään läpi loogisessa järjestyksessä lukuisien kuvien kera. Milloinkaan ei jää sellaista vaikutelmaa, että kirjoittajalla olisi kiire johonkin. Rajalan tapa kirjoittaa on suurimmaksi osaksi selkeä, mutta ajoittain mennään tarpeettoman hienostelun puolelle. Mukana on joukko anglismeja, joilla on kai tarkoitus luoda sivistynyt vaikutelma. Tällainen on tarpeetonta, sillä käsittelyn perusteellisuus yhdessä muun kielenkäytön kanssa on riittävä tae sivistyneisyydestä. Lisäksi kaikille käytetyille anglismeille olisi ollut olemassa yksinkertainen suomenkielinen vastine. Hidas ja raportoiva tyyli on hyvä valinta sikäli, että lukija pysyy näin aina selvillä siitä, mistä kulloinkin on kyse. Nopeasti lukeminen lienee mahdotonta, ja sanoma on otetta...

  Waltari, Mika, Feliks onnellinen, s. 213, 7. painos, WSOY 1959 Mika Waltarin (1908-1979) Feliks onnellinen on ilmeisesti Turkuun sijoittuva romaani, joka käsittelee ruohonjuuritason uskonnollisia kysymyksiä monesta eri näkökulmasta. Tapahtumat sijoittuvat muutaman päivän ajalle ”nykyaikaan” eli 1950-luvun lopulle. Teos on nopeasti ja helposti luettava, mutta mitään vaikutusta se ei onnistu tekemään. Toimistovirkailija Feliks Tienhaara on toimistovirkailija, joka on mielen järkkymisen seurauksena viettänyt aikaa mielisairaalassa. Uskonnollinen hätä saa hänet tarjoamaan joka päivä evankeliumia yhdelle satunnaiselle ihmiselle. Eräänä päivänä kadulla vaeltaessaan hän kohtaa vanhan tuttavansa professori Erkki Järvenpään, ja teologiset keskustelut äityvät aivan uudelle tasolle. Kuvioon liittyvät aikaa myöten omalla tavallaan myös insinööri Marttinen ja hotellin aulassa kohdattava kirkkoherra. Jokaisen keskeisen henkilöhahmon eksistentialistisia ajatuksia ruoditaan pitkään ja hartaast...

  Waltari, Mika, Sinuhe egyptiläinen, s. 786, 56. painos, WSOY 2008 Mika Waltarin (1908-1979) Sinuhe egyptiläinen päätyi luettavakseni jouluna 1994. Löysin paikallisesta antikvariaatista ensimmäisen painoksen vuodelta 1945 hintaan 80 markkaa, mikä oli iso raha siinä iässä. Kyseinen kappale on edelleen hyllyssäni, mutta toista lukukertaa varten valitsin tuoreemman painoksen ihan muuten vain. Waltari kirjoitti Sinuhen kolmessa kuukaudessa ilman apumuistiinpanoja. Ajoittain tämä myös näkyy huomattavan pitkissä lauseissa ja ennen kaikkea mittavissa monologeissa. Tyyli matkii antiikin ajan tapaa kirjoittaa historiaa, ja jostain syystä tekstissä on omanlaisensa saarnaava nuotti. Tähän tottuminen vie aikansa, koska sellaista harvemmin tulee lukeneeksi. Asiasisältö osoittaa Waltarin huimaavan hyvän muistin, ja toisaalta kahden vuosikymmenen mittaisen Egyptiin kohdistuvan harrastuneisuuden tulokset. Niin hyvä kuin romaani onkin, olisi käsikirjoitusta voinut sieltä sun täältä hieman siisti...

Bradbury, Ray, Fahrenheit 451, s. 223, Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2020 Amerikkalaisen Ray Bradburyn (1920-2012) vuonna 1953 julkaistu romaani Fahrenheit 451 viittaa siihen lämpötilaan, jossa painopaperi leimahtaa tuleen. Tarinassa maalataan futuristinen ydinsotaan ajautunut maailma, jossa ihmiset pidetään televisioviihteen avulla tylsämielisinä, ja kaikenlaisia syvällisempiä ajatuksia herättävä kirjallisuus on kielletty. Guy Montag on palomies, mutta tässä maailmassa palomiehet eivät sammuta tulipaloja, vaan sytyttävät niitä keskittyen lähinnä kirjojen ja niiden keräilijöiden polttamiseen. Tarina on lopulta hyvin yksinkertainen. Sen keskiössä on juurikin palomies Guy Montag, jolta Clarisse-niminen teinityttö kysyy eräänä päivänä kadulla ”oletko onnellinen?” Moinen jättää epäilyksen siemenen, ja lopulta Montag päätyy lukemaan kirjoja, jotka hänen olisi pitänyt polttaa. Ja kuten odottaa sopii, moisesta seuraa hankaluuksia. Koko kirja tapahtuu ehkä alle viikon mittaisen ajan kuluessa...

Usein kuulee sanottavan, että matka ideasta valmiiksi tuotteeksi on pitkä ja kivinen. Se pitää usein paikkansa. Alkuvuodesta 2020 koronavirus pysäytti suurin piirtein koko maailman. Tämä pakotti ihmiset hidastamaan, ja keksimään itselleen tekemistä kotosalla. Minulla tämä johti siihen havaintoon, ettei lännentarinoita eli ”länkkäreitä” ole Suomessa juuri saatavilla romaanimuodossa. Koko elämänsä villin lännen faniksi tunnustautunut isäni totesi, ettei muista lukeneensa koskaan länkkäriä romaanina, mutta katselleensa senkin edestä elokuvia ja sarjakuvia. Kun kerran länkkäreitä ei romaanina ole juuri julkaistu, miksi en kirjoittaisi sellaista itse? Oman lännentarinani runko syntyi yllättävänkin nopeasti ja kivuttomasti. Tiesin heti, miten tarina päättyy. Tämän jälkeen oli selvää, miten eepokseni alkaa. Loppuajan käytin siihen, miten pääsen alusta loppuun draamallisesti mielenkiintoisella tavalla. Henkilöhahmot sen sijaan elivät omaa elämäänsä koko prosessin ajan. Avainhenkilöt olivat läs...

  King, Stephen, Cujo, s. 374, Book Studio 1992 Olen lukenut yli 30 Stephen Kingin kirjaa, ja yleensä kirjailija onnistuu taikomaan yksinkertaisista lähtökohdista vangitsevan henkilöhahmoihin keskittyvän tarinan. Cujo ei valitettavasti kuulu niihin. Tarina vesikauhuun sairastuvasta melkein satakiloisesta bernhardilaiskoirasta kuulostaa juuri sellaiselta, jossa Kingin voisi kuvitella olevan parhaimmillaan. Näin ei kuitenkaan ole, koska se päätarina ei (kirjaimellisesti) oikein liiku mihinkään, ja taustalla kulkevat ihmiskohtalot eivät nekään ole kovin kiinnostavia. Camberin perheen isä Joe pitää autotallissaan korjaamoa, joka sijaitsee umpikujan päässä. Näin ollen vieraaksi ei eksy vahingossa. Cambereilla on lempeä koira nimeltä Cujo, jonka kuonoa vesikauhuinen lepakko raapaisee. Myöhemmin temppuilevaa autoaan korjattavaksi tuo Donna Trenton pienen poikansa kanssa. Kaksikko juuttuu suuren koiran ahdistamana autoon useiksi vuorokausiksi. Ja siinäpä se sitten onkin. Taustalla tapaht...

  Julkaistu  17. joulukuuta 2022 kello 14.22 Gamereactorin blogissa. Poe, Edgar, Allan, Kootut kertomukset, s. 1028, Teos 2017 Doyle, Arthur, Conan, Sherlock Holmesin seikkailut I ja II, s. 852, WSOY 1984 Perinteisesti olen lukenut enemmän romaaneja kuin novelleja, enkä ole arastellut silloinkaan, kun tarinassa on enemmän kuin 1000 sivua. Päätin kuitenkin lukea yleissivistykseksi Edgar Allan Poen  (1809-1849) Kootut kertomukset, johon on suomennettuna laitettu kaikki kirjoittajansa novellit. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki tarinat ovat omia itsenäisiä kokonaisuuksiaan, ja yllättäen tämä osoittautui ongelmalliseksi. Kootut kertomukset -teosta ei voi lukea rennosti kuin tiiliskiviromaania ikään, vaan jokaista tarinaa on lähestyttävä erikseen. Toisin sanoen se sama uuden tarinan lukemisen prosessi on aloitettava aina alusta. Kuka on kertoja? Milloin ja missä tarina tapahtuu? Ketkä ovat päähenkilöitä? Mikä on tarinan lajityyppi? Tiiliskiviromaania lukiessa tätä al...

Poe, Edgar, Allan, Kootut kertomukset, s. 1028, Teos 2017 Ackroyd, Peter, Edgar Allan Poe: Lyhyt elämä, s. 175, Atena 2008   Viimeinkin ymmärrän, miksi Edgar Allan Poen (1809-1849) tuotannosta hehkutetaan yleensä vain kourallista novelleja, ja ennen kaikkea yhtä runoa. Syynä on se, että kirjailijan muu tuotanto on lievästi sanottuna kakkos- ja jopa kolmoslaatua. Runouden osalta kruununjalokivi on eeppinen runo Korppi (The Raven), joka on edelleen yhtä tuore kuin vuonna 1845. Novelleista kannattaa tietää sellaiset kuin Kuningas Rutto (King Pest), Ligeia (Ligeia), Usherin talon tuho (The Fall of the House of Usher), William Wilson (William Wilson), Punaisen surman naamionäytelmä (The Masque of the Red Death), Kielivä sydän (The Tell-Tale Heart), Kultakuoriainen (The Gold-Bug) ja viimeisenä Kuilu ja heiluri (The Pit and the Pendulum). Siinäpä se sitten onkin.   Luin yleissivistykseksi ja mielenkiinnosta Peter Ackroydin lyhyen elämäkerran Poesta. Tällöin kirja...