Kirjain keskellä

Aloitin helmikuussa uuden harrastuksen. Tai tarkemmin sanottuna elvytin uudelleen teini-iässä Ruususen uneen vaipuneen vanhan harrastuksen. Ryhdyin kokoamaan ja maalaamaan pienoismalleja ja miniatyyrejä. Kirjoitin tästä ratkaisustani ihan bloginkin . Hyvin nopeasti huomasin haluavani ottaa kuvia aikaansaannoksistani, ja jakaa niitä sitten muille ”somessa”. En kuitenkaan halunnut liian usein kavereitani kuvilla pommittaa, joten päätin laittaa pystyyn oman Instagram-sivun nimellä Minis of Markus . Aiemmin tarvetta omalle Instagram-tilille ei ole ollut, mutta nyt huomasin, että helpoin tapa dokumentoida oman harrastuksen eteneminen on kertoa se kuvin. Ja samalla tulee sekin hoidettua, että muutkin näkevät, missä mennään. Pienen miettimisen jälkeen totesin, että melkein missä tahansa harrastuksessa tai kiinnostuksen kohteessa auttaa, kun sen voi jakaa muiden kanssa. Esimerkiksi kirjoja lukiessa on mitä mukavinta keskustella luetusta muiden kanssa, hehkuttaa tulevia nimikkeitä ja pohtia teo...

Halusin luoda melkein kokonaan oman maailman, mutta vain melkein. Ajatus kaiken luomisesta aivan tyhjästä tyyliin Frank Herbertin Dyyni tai J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta ? Sellainen tuntui liian pelottavalta tehtävältä. Siksi valitsin maailmanlopun jälkeisen tuhoutuneen maiseman, joka on ehtinyt jo pitkään toipua. Toisin sanoen kaiken uuden alla näkyy vielä merkkejä menneestä sivilisaatiosta, jota ei enää ole. Halusin kertoa tarinan, joka antaa aikaa keskittyä ennen kaikkea siihen luotuun maailmaan, henkilöhahmoihin ja sosiaaliseen järjestykseen, jonka henkiin jääneet ihmiset ovat luoneet. Näin ollen päätin, että sen varsinaisen ydintarinan on oltava yksinkertainen ja helposti sisäistettävä. Ja tähän mallin sain juurikin Dyynistä ja Sormuksen herrasta. Henkilöhahmojen suhteen käytin niin ikään innoittajana todellista maailmaa, sillä jopa kuuden henkilöhahmon mallina on ihan oikea henkilökohtaisesti tuntemani ihminen. Lopulta he kaikki muovautuivat kuitenkin niin erilaisik...

Päätalo, Kalle, Ihmisiä telineillä, s. 488, Gummerus 1958 Kalle Päätalo (1919-2000) tuotantoineen oli huomattavan iso juttu toisen maailmansodan kokeneelle sukupolvelle. Nykyään puhutaan ihan omasta ilmiöstään. Ritva Ylösen kirjoittaman elämäkerran jälkeen päätin lukea Päätalolta itseltään edes yhden kirjan. Aloitin alusta, eli vuoden 1958 esikoisteoksesta Ihmisiä telineillä . Puoleen väliin jaksoin lukea, ja sitten oli todettava, että Päätalon tuotantoa kiinnostavampi oli se fyysinen kirja, jota luin. Lyhyesti sanottuna Ihmisiä telineillä on kuvaus rakennustyömaiden ihmisten elämästä 1950-luvun lopun Tampereella. Pääosassa on Mauno Joensivu, joka on itse asiassa Kalle Päätalo itse. Tunnusomaista on, että Päätalon tekstiä on helppo ja miellyttävä lukea, mutta toisaalta tarinassa ei tapahdu mitään. Puoleen väliin päästyäni ainoa mainitsemisen arvoinen asia koko tarinassa oli se, että päähenkilö muutti pois kotoaan vaimonsa luota avioeron astuttua voimaan. Ymmärtääkseni Päätalon sukup...

 Olen vuosien kuluessa lukenut paljon. Pyrin lukemaan samaan aikaan kahta kirjaa, joista toinen on fiktiota, ja toinen sitten tietokirja. Aiheet olen valinnut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ihan vain sen perusteella, mikä itseäni on sattunut kulloinkin kiinnostamaan. Listaan kymmenen kaikkien aikojen vaikuttavinta kirjaa. Kaikki valitut ovat tehneet jollakin tavalla suuren vaikutuksen juuri minuun. Vastaavan listauksen tietokirjoista olen tehnyt jo aiemmin . 10. Rowling, J.K., Harry Potter, Bloomsbury 1997-2007 Brittikirjailija J.K. Rowling (1965-) nousi maailmanmaineeseen romaanisarjallaan nuoresta orpopojasta Harry Potter, joka saa 11-vuotiaana kuulla olevansa velho. Ajallisesti tarina alkaa 1990-luvun alusta, ja päättyy hieman ennen vuosituhannen vaihdetta. Toisin sanoen jo kirjoitusajankohtana kyse oli lähimenneisyydestä.  Kirjat sisältävät nykyaikaa ajatellen suorastaan tulenarkoja ja hyvinkin perinteisiä vastakkainasetteluja. Rowlingin luomassa maailmassa ihmiset ...

Bradbury, Ray, Fahrenheit 451, s. 223, Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2020 Amerikkalaisen Ray Bradburyn (1920-2012) vuonna 1953 julkaistu romaani Fahrenheit 451 viittaa siihen lämpötilaan, jossa painopaperi leimahtaa tuleen. Tarinassa maalataan futuristinen ydinsotaan ajautunut maailma, jossa ihmiset pidetään televisioviihteen avulla tylsämielisinä, ja kaikenlaisia syvällisempiä ajatuksia herättävä kirjallisuus on kielletty. Guy Montag on palomies, mutta tässä maailmassa palomiehet eivät sammuta tulipaloja, vaan sytyttävät niitä keskittyen lähinnä kirjojen ja niiden keräilijöiden polttamiseen. Tarina on lopulta hyvin yksinkertainen. Sen keskiössä on juurikin palomies Guy Montag, jolta Clarisse-niminen teinityttö kysyy eräänä päivänä kadulla ”oletko onnellinen?” Moinen jättää epäilyksen siemenen, ja lopulta Montag päätyy lukemaan kirjoja, jotka hänen olisi pitänyt polttaa. Ja kuten odottaa sopii, moisesta seuraa hankaluuksia. Koko kirja tapahtuu ehkä alle viikon mittaisen ajan kuluessa...

Henriksson, Markku, Tähtilipun maa: Yhdysvaltain alueen historia, s. 944, Tammi 2021 Markku Henrikssonin tiiliskivikirja Tähtilipun maa: Yhdysvaltain alueen historia on osuvasti nimetty, sillä juurikin ”jenkkien” historia käydään teoksessa läpi. Esihistoriasta aloitetaan, ja lopulta päästään vuoden 2020 loppuun. Leijonanosa sivuista käytetään aikajaksoon, joka alkaa 1700-luvun lopusta päättyen nykyaikaan. Hollywoodin elokuvia katsoneille ja ylipäänsä kotimaisia uutisia seuranneille lukukokemus on enemmänkin jo hankittujen tietojen syventämistä ja monipuolistamista eikä niinkään kokonaan uusien asioiden oppimista. Suomeen verrattuna esimerkiksi suhtautuminen rahaan, omaan ja kanssaihmisten rotuun uskonnosta puhumattakaan ovat kaikki asioita, jotka ovat Yhdysvalloissa selvästi korostuneempia. Ymmärrettävästi painopiste on ennen kaikkea Yhdysvaltain käymissä sodissa, ja loppua kohti myös presidentinvaaleissa. Kirjailija hahmottaa Yhdysvaltain historian varsin selvästi ennen kaikkea kunk...

 Kirjallisuutta on nykyisin tarjolla peräti kolmessa eri muodossa, joista yksi on kuuntelemista eikä lukemista. Nämä ovat tietenkin se perinteinen painettu fyysinen kirja, sähköinen kirja eli e-kirja ja kolmantena kuunneltava äänikirja. Kaikilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Fyysinen painettu kirja on kirjojen keräilijän ratkaisu. Vain fyysinen kirja on niin sanotusti oikeasti olemassa, eikä sen lukemiseen tarvita mitään ylimääräistä. Hyllyssäni on muutama 1920-luvulla painettu teos, ja voin koska tahansa ottaa ne käsiini ja ryhtyä lukemaan. Tarvitsen vain riittävästi valoa nähdäkseni tekstin, ja näin 100-vuotias teksti on sisäistettävissä. Akun loppuminen ei tahtia haittaa sähkökatkosta puhumattakaan. Huonoksi puoleksi voi laskea sen, että jos fyysisen kirjan johonkin unohtaa tai vesilätäkköön pudottaa, on ostettava uusi kappale sen sijaan, että vain lataisi palvelimelta uudemman kerran tiedoston. Ja jos johonkin matkustaa, ei matkatavaroihin mahdu kovinkaan suurta kirjastoa ...

 Olen jo pitkään ja monesta eri paikasta kuullut painotettavan sitä, kuinka tärkeää on saada kirjan aloitus vetäväksi ja onnistuneeksi. Olen samaa mieltä sikäli, että ensimmäisten sivujen tulee ehdottomasti kaapata lukijan huomio, tai muuten kirja uhkaa jäädä lukematta. Sen sijaan olen osittain eri mieltä siitä, että ensimmäiset 2-3 lausetta olisivat ensiarvoisen tärkeitä. Hieno juttu tietysti, jos ovat, mutta välttämätöntä se ei ole. En itse asiassa edes muista kovinkaan monen kirjan aloitusta, vaikka lukemieni kirjojen tarinoita noin yleisesti muistan paljonkin. Kolme aloitusta on jäänyt mieleen, kun oikein pinnistelin muistiani. ”Mustiin puettu mies pakeni autiomaan halki, ja revolverimies seurasi hänen jälkiään.” Näin alkaa Stephen Kingin moniosaisen romaanisarjan Musta torni ensimmäinen osa Revolverimies. Aloitus on täydellinen. Se tiivistää yhteen lauseeseen paljon tärkeää tietoa tulevasta. Ensin selviää tarinan pahis (”mustiin puettu mies”), sitten kerrotaan tapahtumapaikk...