Soturin taakka on timanttista laatua oleva neljän vuoden työ
Halusin luoda melkein kokonaan oman maailman, mutta vain melkein. Ajatus kaiken luomisesta aivan tyhjästä tyyliin Frank Herbertin Dyyni tai J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta ? Sellainen tuntui liian pelottavalta tehtävältä. Siksi valitsin maailmanlopun jälkeisen tuhoutuneen maiseman, joka on ehtinyt jo pitkään toipua. Toisin sanoen kaiken uuden alla näkyy vielä merkkejä menneestä sivilisaatiosta, jota ei enää ole. Halusin kertoa tarinan, joka antaa aikaa keskittyä ennen kaikkea siihen luotuun maailmaan, henkilöhahmoihin ja sosiaaliseen järjestykseen, jonka henkiin jääneet ihmiset ovat luoneet. Näin ollen päätin, että sen varsinaisen ydintarinan on oltava yksinkertainen ja helposti sisäistettävä. Ja tähän mallin sain juurikin Dyynistä ja Sormuksen herrasta. Henkilöhahmojen suhteen käytin niin ikään innoittajana todellista maailmaa, sillä jopa kuuden henkilöhahmon mallina on ihan oikea henkilökohtaisesti tuntemani ihminen. Lopulta he kaikki muovautuivat kuitenkin niin erilaisik...