Kirjain keskellä

King, Stephen, Epätoivon kaupunki, s. 617, Tammi 1996 Stephen Kingin Epätoivon kaupunki (Desperation) julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1996. Kirjailijan muu tuotanto huomioiden asetelma on hyvinkin perinteinen sikäli, että amerikkalaisessa pikkukaupungissa tapahtuu kauheita. Epätavallista on puolestaan se, että mukana on vahva uskonnollinen elementti. Itse luonnehtisin Epätoivon kaupunkia Kingin versioksi Manaajasta . Yhdysvaltain Nevadan autiomaassa ajavia ihmisiä pysäyttää paikallinen poliisi, ja raahaa heitä läheisen kaivoskaupungin eli Desperationin putkaan. Kyseisessä lainvalvojassa on jotain hyvin uhkaavaa. Ulospäin erottuvien terveysongelmien lisäksi hän on yli kaksimetrinen korsto, ja puhuu huomiota herättävän merkillisesti. Desperationin putkassa joukko satunnaisesti valikoituneita ihmisiä tutustuvat toisiinsa, ja pian tehdään päätös: täältä on paettava. Näin alkaa matka, jossa pakenemisen ja eloonjäämisen lisäksi selviää se, mikä kumma tätä kaupunkia oikein vaivaa. Stephen...

  Hawking, Stephen, Ajan lyhyt historia, s. 276, WSOY 1996 Muistan Stephen Hawkingin (1942-2018) lähinnä kahdesta asiasta: hänen mittavasta älystään, ja toisaalta myös invalidisoivasta sairaudesta nimeltä ALS. Se kolmas asia on kirja Ajan lyhyt historia eli A Brief History of Time , joka julkaistiin vuonna 1988, ja täydennettynä laitoksena vuonna 1996. Suuresta maineestaan huolimatta en ollut koskaan teosta lukenut, kunnes se tarttui pokkaripainoksena mukaan eräästä alennusmyynnistä. Ajan lyhyt historia vaikuttaa alkaneen mittavana selvityksenä mustista aukoista. Tästä käsittely on kuitenkin laajentunut niin taakse- kuin eteenpäinkin, ja lopputuloksena on eräänlainen kansanomaisuutta tavoitteleva yleisesitys elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Alkupuoliskolla lukeminen on kemistin tutkinnon suorittaneelle varsin miellyttävää: pohditaan atomeita, protoneja ja elektroneja painottaen epätarkkuusperiaatetta. Pian käsittely kuitenkin siirtyy maailmankaikkeud...

  King, Stephen, Pimeä puoli, s. 476, 3. painos, Tammi 1997 Stephen Kingin Pimeä puoli  (The Dark Half) julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1989. Hyvin harvoin tulee vastaan kirjaa, joka olisi nimeään myöten yhtä ennalta arvattava. Tarina todellakin kertoo päähenkilön pimeästä puolesta kirjaimellisesti. Alusta asti lukijalla on tunne siitä, mistä lopulta onkaan kyse, ja juuri niin sitten tapahtuukin. Lukukokemus on silti riittävän viihdyttävä kantaakseen loppuun saakka. Thad Beaumont on kirjailija ja yliopiston opettaja, joka on julkaissut romaaneja sekä omalla nimellään että salanimellä George Stark. On kuitenkin tullut aika lopettaa salailu, ja jatkaa kirjoittamista vain omalla nimellään Thad Beaumontina. Käykin niin, ettei kuopattu kirjailijaminä George Stark pysy kuopattuna, vaan nousee kirjaimellisesti haudastaan terrorisoimaan lähitienoota. Ja sitten tapahtumat etenevät juuri niin kuin niiden voisi olettaa etenevän. Tarinan olisi saanut kerrotuksi useamman sata sivua lyhy...

  King, Stephen, Cujo, s. 374, Book Studio 1992 Olen lukenut yli 30 Stephen Kingin kirjaa, ja yleensä kirjailija onnistuu taikomaan yksinkertaisista lähtökohdista vangitsevan henkilöhahmoihin keskittyvän tarinan. Cujo ei valitettavasti kuulu niihin. Tarina vesikauhuun sairastuvasta melkein satakiloisesta bernhardilaiskoirasta kuulostaa juuri sellaiselta, jossa Kingin voisi kuvitella olevan parhaimmillaan. Näin ei kuitenkaan ole, koska se päätarina ei (kirjaimellisesti) oikein liiku mihinkään, ja taustalla kulkevat ihmiskohtalot eivät nekään ole kovin kiinnostavia. Camberin perheen isä Joe pitää autotallissaan korjaamoa, joka sijaitsee umpikujan päässä. Näin ollen vieraaksi ei eksy vahingossa. Cambereilla on lempeä koira nimeltä Cujo, jonka kuonoa vesikauhuinen lepakko raapaisee. Myöhemmin temppuilevaa autoaan korjattavaksi tuo Donna Trenton pienen poikansa kanssa. Kaksikko juuttuu suuren koiran ahdistamana autoon useiksi vuorokausiksi. Ja siinäpä se sitten onkin. Taustalla tapaht...

 Olen jo pitkään ja monesta eri paikasta kuullut painotettavan sitä, kuinka tärkeää on saada kirjan aloitus vetäväksi ja onnistuneeksi. Olen samaa mieltä sikäli, että ensimmäisten sivujen tulee ehdottomasti kaapata lukijan huomio, tai muuten kirja uhkaa jäädä lukematta. Sen sijaan olen osittain eri mieltä siitä, että ensimmäiset 2-3 lausetta olisivat ensiarvoisen tärkeitä. Hieno juttu tietysti, jos ovat, mutta välttämätöntä se ei ole. En itse asiassa edes muista kovinkaan monen kirjan aloitusta, vaikka lukemieni kirjojen tarinoita noin yleisesti muistan paljonkin. Kolme aloitusta on jäänyt mieleen, kun oikein pinnistelin muistiani. ”Mustiin puettu mies pakeni autiomaan halki, ja revolverimies seurasi hänen jälkiään.” Näin alkaa Stephen Kingin moniosaisen romaanisarjan Musta torni ensimmäinen osa Revolverimies. Aloitus on täydellinen. Se tiivistää yhteen lauseeseen paljon tärkeää tietoa tulevasta. Ensin selviää tarinan pahis (”mustiin puettu mies”), sitten kerrotaan tapahtumapaikk...