Kirjain keskellä

  Hawking, Stephen, Ajan lyhyt historia, s. 276, WSOY 1996 Muistan Stephen Hawkingin (1942-2018) lähinnä kahdesta asiasta: hänen mittavasta älystään, ja toisaalta myös invalidisoivasta sairaudesta nimeltä ALS. Se kolmas asia on kirja Ajan lyhyt historia eli A Brief History of Time , joka julkaistiin vuonna 1988, ja täydennettynä laitoksena vuonna 1996. Suuresta maineestaan huolimatta en ollut koskaan teosta lukenut, kunnes se tarttui pokkaripainoksena mukaan eräästä alennusmyynnistä. Ajan lyhyt historia vaikuttaa alkaneen mittavana selvityksenä mustista aukoista. Tästä käsittely on kuitenkin laajentunut niin taakse- kuin eteenpäinkin, ja lopputuloksena on eräänlainen kansanomaisuutta tavoitteleva yleisesitys elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Alkupuoliskolla lukeminen on kemistin tutkinnon suorittaneelle varsin miellyttävää: pohditaan atomeita, protoneja ja elektroneja painottaen epätarkkuusperiaatetta. Pian käsittely kuitenkin siirtyy maailmankaikkeud...

 Olen jo pitkään ja monesta eri paikasta kuullut painotettavan sitä, kuinka tärkeää on saada kirjan aloitus vetäväksi ja onnistuneeksi. Olen samaa mieltä sikäli, että ensimmäisten sivujen tulee ehdottomasti kaapata lukijan huomio, tai muuten kirja uhkaa jäädä lukematta. Sen sijaan olen osittain eri mieltä siitä, että ensimmäiset 2-3 lausetta olisivat ensiarvoisen tärkeitä. Hieno juttu tietysti, jos ovat, mutta välttämätöntä se ei ole. En itse asiassa edes muista kovinkaan monen kirjan aloitusta, vaikka lukemieni kirjojen tarinoita noin yleisesti muistan paljonkin. Kolme aloitusta on jäänyt mieleen, kun oikein pinnistelin muistiani. ”Mustiin puettu mies pakeni autiomaan halki, ja revolverimies seurasi hänen jälkiään.” Näin alkaa Stephen Kingin moniosaisen romaanisarjan Musta torni ensimmäinen osa Revolverimies. Aloitus on täydellinen. Se tiivistää yhteen lauseeseen paljon tärkeää tietoa tulevasta. Ensin selviää tarinan pahis (”mustiin puettu mies”), sitten kerrotaan tapahtumapaikk...