Kirjain keskellä

Päätalo, Kalle, Ihmisiä telineillä, s. 488, Gummerus 1958 Kalle Päätalo (1919-2000) tuotantoineen oli huomattavan iso juttu toisen maailmansodan kokeneelle sukupolvelle. Nykyään puhutaan ihan omasta ilmiöstään. Ritva Ylösen kirjoittaman elämäkerran jälkeen päätin lukea Päätalolta itseltään edes yhden kirjan. Aloitin alusta, eli vuoden 1958 esikoisteoksesta Ihmisiä telineillä . Puoleen väliin jaksoin lukea, ja sitten oli todettava, että Päätalon tuotantoa kiinnostavampi oli se fyysinen kirja, jota luin. Lyhyesti sanottuna Ihmisiä telineillä on kuvaus rakennustyömaiden ihmisten elämästä 1950-luvun lopun Tampereella. Pääosassa on Mauno Joensivu, joka on itse asiassa Kalle Päätalo itse. Tunnusomaista on, että Päätalon tekstiä on helppo ja miellyttävä lukea, mutta toisaalta tarinassa ei tapahdu mitään. Puoleen väliin päästyäni ainoa mainitsemisen arvoinen asia koko tarinassa oli se, että päähenkilö muutti pois kotoaan vaimonsa luota avioeron astuttua voimaan. Ymmärtääkseni Päätalon sukup...

Ylönen, Ritva, Kalle Päätalo – kirjailijan elämä, s. 490, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017 Kalle Päätalo (1919-2000) on minulle, tai siis oli ennen elämäkerran lukemista, varsin hämärä hahmo. Tunsin tarinat isoäidistäni, joka kantoi puolisolleen (eli isoisälleni) Päätalon kirjoja luettavaksi. Tiesin nimeltä 26-osaisen omaelämäkerrallisen Iijoki-sarjan. Tiesin Mika Waltarin (1908-1979) innoittaneen suuresti Päätaloa kirjailijaksi ryhtymisessä. Ja sen tiesin, ettei ”kukaan” enää lukenut Päätaloa. Viimeinen lause tuntuu pitävän paikkansa edelleen, sillä Päätalon tuotanto näyttää jääneen lähinnä vanhempieni ja isovanhempieni lukemistoksi, kun taas minun sukupolveni ei tunnu siihen juurikaan syventyneen. Ritva Ylösen kirjoittama elämäkerta etenee rauhallisella otteella alusta loppuun, ja aivan lopuksi varataan vielä tilaa Päätalon tuotannon vaikutuksien pohtimiselle. Ylönen luonnehtii Päätalon jokavuotista uutta kirjaa neljännesvuosisadan ajan pysyväksi ja turvalliseksi asiaksi aikan...

  Julkaistu  28. heinäkuuta 2020 kello 18.31 Gamereactorin blogissa. Blogiani seuranneet ovat varmasti huomanneet, että pelien ohella olen kiinnostunut historiasta. Vaihtelevasti teinistä asti minua on kiinnostanut myös Suomen historian ne sotaisat ajat. Väinö Linnan   Tuntemattoman sotilaan  luin ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, enkä tykännyt yhtään. Silloin siis. Täällä Pohjantähden alla  oli vuorossa muutama vuosi sitten, ja olihan se hyvä. Varsin pitkään on elänyt takaraivossani ajatus kirjoittaa jostakin toiseen maailmansotaan liittyvästä. Kirjoja samasta aiheesta on kuitenkin jo tehty niin tuhoton määrä, ettei yleiskatsauksen tyylisessä selvityksessä olisi mitään mieltä. Olennaista olisi siis löytää aiemmin tutkimatta jäänyt näkökulma ja mieluiten sellainen, josta juuri minä olisin paras kertomaan. Kotoa lapsuudesta muistan muun muassa sen, että äiti harmitteli aina, ettei isänsä koskaan sotareissustaan juuri mitään puhunut. Ikänsä vuoksi isoisäni oli ollu...