Kirjain keskellä

Klikkaa tästä työ auki PDF-tiedostona: Herra tekee ihmeitä ilman määrää? Olin helluntaiseurakunnan jäsen 1998-2005. Helluntaiherätyksessä varsin keskeisellä sijalla ovat niin sanotut ihmeet ja merkit, eli Raamatun sanoman koetaan toteutuvan myös nykyajassa erilaisin tunnusteoin. Yksi keskeisimpiä osoituksia Jumalan voimasta on uskonnollinen ihmeparantuminen, johon mallia toki haetaan vahvasti Uuden testamentin kuvauksista, ja varsinkin Jeesus Nasaretilaisen suorittamista ihmeistä. Vuonna 2002 fysiikkaa opiskeleva Vesa Maanselkä (1978-2014) sai vahvan kannustimen ryhtyä selvittelemään perinteisen tieteen keinoin nykyajan ihmeparantumiskertomuksia. Muutama vuosi myöhemmin tulin itse kemian opiskelijana mukaan kuvioihin vakuuttuneena siitä, että kyllähän me muutamat ihmeet löydämme. Projektista kasvoi lopulta kahden vuoden mittainen selvitystyö asiantuntija-avun kera. Työmme huomioitiin myös kristillisessä lehdistössä. Emme löytäneet selvästi todistettavissa olevaa ihmeparantumista, mu...

 Klikkaa tästä työ auki PDF-tiedostona: Kristinuskon rationaalisuus . 2000-luvun alkupuolisko oli minulle tärkeää aikaa ennen kaikkea henkisen kasvun kannalta. Aloitin luonnontieteen opintoni Jyväskylän yliopistossa syksyllä 1999. Uusi vuosituhat alkoi poikkeuksellisissa merkeissä, sillä aloitin tammikuussa varusmiespalveluksen suorittamisen. Kun sitten aikanaan palasin takaisin yliopistoon, alkoi sellainen tiedon imeminen, ettei moista ole tapahtunut ennen tai jälkeen. En edes halua tietää, miten paljon vietin aikaa yliopiston eri kirjastoissa ja arkistoissa. Sen muistan, että luin tavallisesti kolmea kirjaa yhtä aikaa, ja tähän toki normaalit tenttikirjat vielä päälle. Olin liittynyt vuonna 1998 Tampereen helluntaiseurakuntaan, ja Jyväskylässä kävin aktiivisesti niin sanotuissa opiskelijailloissa paikallisessa seurakunnassa. Näitä iltamia pidettiin muistaakseni keskiviikkoisin, eli opiskelijoiden perinteisenä bilepäivänä. Tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin tarjota vaihtoehto kris...

Ylönen, Ritva, Kalle Päätalo – kirjailijan elämä, s. 490, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017 Kalle Päätalo (1919-2000) on minulle, tai siis oli ennen elämäkerran lukemista, varsin hämärä hahmo. Tunsin tarinat isoäidistäni, joka kantoi puolisolleen (eli isoisälleni) Päätalon kirjoja luettavaksi. Tiesin nimeltä 26-osaisen omaelämäkerrallisen Iijoki-sarjan. Tiesin Mika Waltarin (1908-1979) innoittaneen suuresti Päätaloa kirjailijaksi ryhtymisessä. Ja sen tiesin, ettei ”kukaan” enää lukenut Päätaloa. Viimeinen lause tuntuu pitävän paikkansa edelleen, sillä Päätalon tuotanto näyttää jääneen lähinnä vanhempieni ja isovanhempieni lukemistoksi, kun taas minun sukupolveni ei tunnu siihen juurikaan syventyneen. Ritva Ylösen kirjoittama elämäkerta etenee rauhallisella otteella alusta loppuun, ja aivan lopuksi varataan vielä tilaa Päätalon tuotannon vaikutuksien pohtimiselle. Ylönen luonnehtii Päätalon jokavuotista uutta kirjaa neljännesvuosisadan ajan pysyväksi ja turvalliseksi asiaksi aikan...