Ajan lyhyt historia on sujuvaa tekstiä, mutta silti vaativa lukukokemus

 Hawking, Stephen, Ajan lyhyt historia, s. 276, WSOY 1996


Muistan Stephen Hawkingin (1942-2018) lähinnä kahdesta asiasta: hänen mittavasta älystään, ja toisaalta myös invalidisoivasta sairaudesta nimeltä ALS. Se kolmas asia on kirja Ajan lyhyt historia eli A Brief History of Time, joka julkaistiin vuonna 1988, ja täydennettynä laitoksena vuonna 1996. Suuresta maineestaan huolimatta en ollut koskaan teosta lukenut, kunnes se tarttui pokkaripainoksena mukaan eräästä alennusmyynnistä.


Ajan lyhyt historia vaikuttaa alkaneen mittavana selvityksenä mustista aukoista. Tästä käsittely on kuitenkin laajentunut niin taakse- kuin eteenpäinkin, ja lopputuloksena on eräänlainen kansanomaisuutta tavoitteleva yleisesitys elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Alkupuoliskolla lukeminen on kemistin tutkinnon suorittaneelle varsin miellyttävää: pohditaan atomeita, protoneja ja elektroneja painottaen epätarkkuusperiaatetta. Pian käsittely kuitenkin siirtyy maailmankaikkeuden mittoihin, joiden havainnollistaminen arkipäivän esimerkeillä on tietysti hyvin vaikeaa. Hawking kuitenkin yrittää, ja onnistuukin siinä varsin hyvin.


Lukukokemusta ei voi missään tapauksessa luonnehtia helpoksi tai rentouttavaksi. Minulle lukeminen palautti mieleen muistoja yliopiston tenttikirjoista. En koe tätä huonona asiana, mutta se on syytä tiedostaa, kun lukemaan ryhtyy. Nyt ei rentouduta, vaan ennen kaikkea opiskellaan ja mietitään isoja asioita. Ja toisaalta myös hyvin pieniä.


Hawking sivuaa pohdinnoissaan kautta linjan säännönmukaisesti kysymystä Jumalan olemassaolosta. Vaikutelmaksi jää, ettei hän itse uskonut Jumalaan, mutta toisaalta hän ei myöskään sano ehdottoman varmaksi asiaa suuntaan tai toiseen. Missään tapauksessa hän ei suhtaudu halveksivasti Jumalaan uskoviin.


Risto Vartevan käännös on erittäin hyvä, eikä kirjoitusvirheitäkään tainnut olla kuin muutama, jos sitäkään. Mukana on joitakin selventäviä piirroksia, joiden avulla pääsee ehkä vähän paremmin perille sanomasta. Ajan lyhyt historia lienee saavuttanut jonkinlaisen ”perusteoksen” aseman tieteen popularisoinnissa. Ja mikäs siinä: onhan se kaikin puolin laadukas. Mutta vielä kerran on painotettava sitä, ettei lukukokemus ole helppo.


Varsinaisen tekstiosuuden perässä on lyhyet selvitykset Albert Einsteinista (1879-1955), Galileo Galileista (1564-1642) ja Isaac Newtonista (1643-1727). Ehkä Hawking halusi nähdä itsensä näiden herrojen rinnalla tieteen historiassa? Käsittääkseni hän myös onnistui siinä.

Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Miten syödä mahdollisimman halvasti, mutta samalla ravitsevasti?

Image
Olen pitänyt blogini kirjallisuuspainotteisena. Teen kuitenkin poikkeuksen, koska aihe on sekä kiinnostava että tärkeä. Olen koulutukseltani (myös) kokki, ja toisaalta elämässä voi tulla vastaan tilanteita, jolloin on säästettävä ruokakuluissa. Se ei lopulta ole kovinkaan vaikeaa, jos vain tietää, mitä tekee. Tavoitteenani on koota vinkkejä ja ohjeita siihen, miten voi syödä mahdollisimman halvasti, mutta samalla ravitsevasti. Toisin sanoen alla olevilla ohjeilla pitäisi olla mahdollista elää ihan tavallisen terveellisesti. Mitenkään kulinaristisia elämyksiä ei ole luvassa, mutta toisaalta puutostautejakaan ei pitäisi ilmetä. Asennemuutos Kaikki lähtee oman asenteen uudistamisesta. Ruoka on jatkossa nähtävä kokonaan toisin silmin. 1) Ruoka on polttoaine, ei nautintoaine 2) Kaikista raaka-aineista valitaan aina halvin vaihtoehto 3) Hienostelua ja koristelua ei ole 4) Hävikki minimiin eli kaikki valmistettu ruoka syödään 5) Ruoanlaittoon käytetään vähemmän rahaa, mutta vastaavasti enemmä...
Read more

Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä on kirja, jossa ei tapahdu mitään, mutta lukemani fyysinen kappale puhuu senkin edestä

Image
Päätalo, Kalle, Ihmisiä telineillä, s. 488, Gummerus 1958 Kalle Päätalo (1919-2000) tuotantoineen oli huomattavan iso juttu toisen maailmansodan kokeneelle sukupolvelle. Nykyään puhutaan ihan omasta ilmiöstään. Ritva Ylösen kirjoittaman elämäkerran jälkeen päätin lukea Päätalolta itseltään edes yhden kirjan. Aloitin alusta, eli vuoden 1958 esikoisteoksesta Ihmisiä telineillä . Puoleen väliin jaksoin lukea, ja sitten oli todettava, että Päätalon tuotantoa kiinnostavampi oli se fyysinen kirja, jota luin. Lyhyesti sanottuna Ihmisiä telineillä on kuvaus rakennustyömaiden ihmisten elämästä 1950-luvun lopun Tampereella. Pääosassa on Mauno Joensivu, joka on itse asiassa Kalle Päätalo itse. Tunnusomaista on, että Päätalon tekstiä on helppo ja miellyttävä lukea, mutta toisaalta tarinassa ei tapahdu mitään. Puoleen väliin päästyäni ainoa mainitsemisen arvoinen asia koko tarinassa oli se, että päähenkilö muutti pois kotoaan vaimonsa luota avioeron astuttua voimaan. Ymmärtääkseni Päätalon sukup...
Read more

Harrastuksena mietelauseiden kerääminen

Image
Aloitin vuonna 2021 keräämään mietelauseita, eli niin sanottuja aforismeja , joita tosin itse kutsun ”viisauden sanoiksi”. Minulle mietelause on lyhyt muutaman lauseen mittainen toteamus, joka tavalla tai toisella pysäyttää ajattelemaan hetkeksi. Lausahduksen kanssa ei aina tarvitse olla samaa mieltä; pääasia on, että pysähtyy hetkeksi pohtimaan, mitä tulikaan kuultua. Elä niin, että taakse katsoessa voit sanoa ”tekisin kaiken uudelleen”. Toisaalta on selvää, ettei yksi lyhyt tokaisu voi olla kattava tiivistys kaikesta, mitä kyseiseen aiheeseen liittyy. Mutta mietelause voi toimia alkupisteenä, joka rohkaisee perehtymään aiheeseen tai ihmiseen paremmin. Minulle näin on tapahtunut ajan saatossa koskien Mika Waltaria ja Winston Churchilliä . Seurauksena on ollut niin elämäkertojen lukemista kuin mainitun ihmisen tuotantoon perehtymistäkin. "En koskaan ole huolissani toiminnasta, vaan ainoastaan toimettomuudesta." - Winston Churchill Hyllyssäni on muutamia ”oikeita” mietelause...
Read more