He selvisivät sodasta on pätevä tietokirja, mutta lipsuu ajoittain liiaksi fiilistelyn ja muisteloiden puolelle

Kirves, Jenni, He selvisivät sodasta, s. 285, WSOY 2024

Tavallisesti toisen maailmansodan aikaan sijoittuvat dokumentit, haastattelut ja sen sellaiset päättyvät siihen, kun rauha koittaa. Mutta kun hieman pidemmälle ajattelee niin muistaa, että sodasta selviämisen jälkeen on selvittävä myös rauhasta. Tämän vuoksi oma sotakirjani ei päättynyt rauhaan, vaan tein lyhyesti selkoa myös siitä, miten päähenkilön muu elämä sujui sodan jälkeen.

He selvisivät sodasta on teos, joka paneutuu juurikin niihin keinoihin, joilla sodasta selvinneet selvisivät myös rauhasta. Käytetty keinovalikoima on sellainen, että siitä on hyötyä kenelle tahansa trauman kokeneelle. Jo siksikin lukeminen on suositeltavaa, vaikka ei muuten olisi kiinnostunut käsitellystä aikajaksosta.

Yhteinen teema sodasta selvinneille oli se, että kaikkien oli tehtävä työtä päästäkseen niin sanotusti sinuiksi kokemuksiensa kanssa. Kukaan ei tullut takaisin samanlaisena kuin lähti. Toisaalta moni onnistui ajan kanssa löytämään sodasta myös positiivisia seurauksia, kuten elämän pienistä iloista nauttimisen. Veteraaneille kirkastui se, mikä elämässä lopulta onkaan aidosti tärkeää. Lisäksi kaikkia veteraaneja vaivasi henkiinjäämissyyllisyys ja kokemus menetetystä nuoruudesta. Mutta koska henkiin oli jääty, koettiin velvollisuudeksi elää sankarivainajienkin puolesta. Ja menetetyt vuodet haluttiin ottaa takaisin elämällä oikein kunnolla, ja nopeasti. Tästä rykäisystä saatiin sitten niin sanotut suuret ikäluokat.

Kirjoittaja Jenni Kirves on jostain syystä tuonut mukaan itseään hämmentävän paljon. Ammatillinen tausta, lähisukulaiset nimiä myöten ja oma tytär mainitaan useampaankin kertaan unohtamatta jo taakse jäänyttä vakavaa alkoholiongelmaa. Tällainen oman elämän julkiseksi tekeminen tietokirjassa on varsin poikkeuksellista, ja mielestäni tarpeetonta. Lisäksi ajoittain tutkija Kirves tuntuu poistuvan näyttämöltä, ja tilalle astuu menneissä kokemuksissa eri ihmisten kanssa fiilistelevä Kirves. Tällaiset hetket eivät mielestäni kuulu tietokirjaan, vaan olisivat omiaan lähinnä omaelämäkerrassa.

Tekstin kirjoitusvirheet lisääntyvät loppua kohden. Yleensä kyse on väärän sijamuodon käyttämisestä, mutta ajoittain lauseesta on jäänyt kokonainen sana pois (yleensä predikaatti). Mielikuvaksi jää, että käsikirjoituksen hiomiseen käytössä ollut aika on loppunut kesken, jolloin viimeiset luvut ovat ehkä jääneet tarkastamatta. Mutta niin tai näin, pienet kielelliset puutteet eivät haittaa sanoman ymmärtämistä.

He selvisivät sodasta on kiinnostava katsaus sellaiseen Suomen historian vaiheeseen, josta on vähemmän puhuttu. Tai ehkä vain kuulun siihen sukupolveen, jolle aiheesta ei ole suuremmin puhuttu.