Musashi on polveileva jatkokertomus Japanin tunnetuimmasta samuraista

Yoshikawa, Eiji, Musashi, s. 1012, WSOY 1985


Miyamoto Musashi (noin 1584-1645) on mahdollisesti se Japanin historian tunnetuin samurai. Hänestä kertova tiiliskiviromaani on niin ikään erittäin tunnettu, joskin tarinalla on hyvin vähän tekemistä historiallisen Musashin edesottamuksien kanssa. Muistan kummisetäni hehkuttaneen Eiji Yoshikawan (1892-1962) romaania maasta taivaaseen ”aina”. Lopulta päätin, että on aika lukea, onko kirja niin upea kuin minun on aina annettu ymmärtää. Ei ollut, joskaan teos ei ole missään tapauksessa täysi pettymyskään.


Musashi julkaistiin alun perin jatkokertomuksena japanilaisessa sanomalehdessä 1935-1939. Ensimmäisen kerran yhtenäisenä romaanina Musashi julkaistiin vasta vuonna 1971, jolloin tarinan kokoamisesta vastasi kirjailijan vaimo Fumiko Yoshikawa. Englanniksi tehtiin käännös 1981, ja tästä sitten tehtiin käännös suomeksi vuonna 1985. Suomeksi tarjolla olevan tekstin pohjana on siis toiminut käännös eikä suinkaan japanilainen alkuteksti.


Osaan englantia hyvin, ja siksi pystyn tunnistamaan, että käännöksen taustalla on englanniksi tehty käännös. Tämä häiritsi pitkään, sillä minulla kesti muutama sata sivua tottua asiaan. Ei suomeksi tehty versio huono ole, mutta minusta käännös tulisi aina tehdä alkutekstistä, eikä suinkaan jonkun muun tekemän käännöksen pohjalta.


Musashi julkaistiin siis neljän vuoden aikana sanomalehden jatkokertomuksena, ja se myös näkyy. Romaanissa ei ole selvää tasaisesti etenevää rakennetta. Toki punaisena lankana on Musashi ja hänen matkansa halki Japanin oppimassa kaikkein taitavimmaksi samuraiksi (tai siis ”miekkamieheksi”). Mukana on kuitenkin pitkiä jaksoja, jotka eivät tunnu liittyvän varsinaiseen tarinaan lainkaan. Sanomalehdessä tällaiset mittavat sivupolut ovat varmasti olleet ihan omiaan, kun tarinaa on jatkettu säännöllisesti vuosien ajan. Tarina toimitettiin yhtenäiseksi romaaniksi vasta reilusti kirjailijan kuoleman jälkeen, eikä silloin selvästikään haluttu ryhtyä toimittamaan tekstiä tiiviimmäksi. Ehkä nyt olisi korkea aika julkaista tiivistetty versio Musashin tarinasta, ja tehdä käännös suoraan japanista?


Henkilöhahmoja on huomattavan paljon, ja länsimaalaisena on todella vaikea pysyä perässä, kuka onkaan mitä sukua kenelle, kuka loukkasi kenen kunniaa, ja haluaa nyt kostaa kenelle. Lisäksi nimet ovat toistensa kanssa samankaltaisia, mikä edelleen hankaloittaa henkilöhahmojen erottamista toisistaan. On sellaisia kuin Otsu, Osugi, Obata, Ono ja niin edelleen. Itse yritän henkilöhahmoja nimetessä välttää sitä, että nimet alkavat samalla kirjaimella. Paitsi jos sellaisella valinnalla on jokin selkeä tarinaa palveleva tarkoitus.


Pullataikinan lailla polveileva ja sivupoluilla viipyilevä tarina kaikkine erikoisine nimineen johti siihen, että puolessa välissä luovutin. Tämä siitäkin huolimatta, että pidän historiasta ja olen suorittanut samuraiperinteisiin nojaavassa japanilaisessa budolajissa mustan vyön arvon. Ehkä minun pitäisi kokea tarina taustalla kuuluvana äänikirjana? Perinteisenä kirjana luettuna Musashi jäi kuitenkin kesken, ja se on harmi.


Comments

Popular posts from this blog

Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä on kirja, jossa ei tapahdu mitään, mutta lukemani fyysinen kappale puhuu senkin edestä

Kiinnostuksen kohteen jakaminen muiden kanssa rohkaisee jatkamaan

Äiti yö on yhtä isoa ristiriitaa, ja jää mieleen kummittelemaan pitkäksi aikaa