Pelisi on pelattu oli tarinaltaan vaativampi kuin odotin

Vuonna 2023 olin saattamassa päätökseen länkkäritarinaani Kuolema kulkee ratsain. Prosessin aikana kustantaja esitti ajatuksen videopelien maailmaan sijoittuvasta rikosromaanista. Olin tuolloin töissä Suomen Gamereactorin päätoimittajana, ja toisaalta dekkarit ovat kirjallisuuden lajityyppinä hyvin suosittuja. Näin saisin yhdistettyä oman ammatillisen asiantuntemukseni uudella tavalla osaksi fiktiokirjoittamista.

OLISIKO DEKKARIN PAIKKA?

Lupasin miettiä asiaa. Innostuin kuitenkin kokonaan toisenlaisesta aiheesta, ja näin syntyi maailmanlopun jälkeiseen aikaan sijoittuva eepokseni Soturin taakka. Tämän jälkeen siirryin jo seuraavaan aiheeseen, mutta sitten niin sanotusti lamppu syttyi pään yläpuolella.

Luin teininä Agatha Christien Hercule Poirot -romaaneja, ja teen niin vieläkin. Päätin siis lainata oman tarinani yleisen rakenteen Christieltä. Eräänä iltana lenkkipolulla muistelin TV-sarjaa Columbo, jossa murhalla ei ollut silminnäkijää, mutta korvin kuulija kylläkin. Yhdistelmä oli valmis, ja näin juoni alkoi saada muotoa omalla painollaan. Halusin kirjoittaa elektronisen urheilun maailmaan sijoittuvan murhamysteerin.

EI SE HELPPOA OLLUTKAAN

Mutta ei sitten kuitenkaan. Itse murha oli helppo keksiä, mutta varsinainen tarinan kertominen henkilöhahmoineen osoittautui vaikeaksi. Kaikkien yksityiskohtien tulee tietenkin olla merkityksellisiä, ja ne täytyy esittää lukijalle oikealla tavalla oikeassa järjestyksessä. Jäin jumiin pohdinnoissani.

Onneksi sain apua. Ystäväni ja oikolukijani Timo Pitkänen antoi oman panoksensa tarinan ideointiin ja rakenteeseen. Ihan helppoa se ei ollut, mutta lopulta runko oli kasassa. Henkilöhahmoissa puolestaan ihastuin sanalla sanoen erikoisiin nimiin, mikä ei ollut omiaan luomaan vaikutelmaa ”tavallisesta” tapahtumaympäristöstä. Siksi henkilöhahmojen nimiä muokattiin useaan otteeseen ennen varsinaisen kirjoitusprosessin aloittamista.

MALLIA OIKEASTA ELÄMÄSTÄ

Olen pitänyt tapanani luoda henkilöhahmoja tarinan tarpeiden mukaan. Ajoittain teen tämän niin, että otan malliksi oikean ihmisen, ja sitten muokkaan häntä tarinan tarpeisiin sopivaksi. Lopputulos ei muistuta esikuvaansa kuin osittain, mikä on tietenkin tarkoitukseni. Päähenkilö Ville Varjon malliksi lainasin pääkaupunkiseudulla asuvan sukulaiseni Oskar Vihavaisen, joka on restonomina oman alansa kova ammattilainen. Petter Rissasen hahmon innoittaja on sen sijaan etäisempi. Malliksi valitsin nyt jo edesmenneen Peter Steelen (1962-2010), joka muistetaan yhtye Type O Negativen laulajana ja basistina. Koska en tuntenut Steeleä henkilökohtaisesti, oli Peter Rissasen henkilöhahmon muovaaminen hyvin vapaa ja hauska työvaihe.

Mutta vieläkään ei ollut valmista. Varhainen käsikirjoitusversio kertoi koko tarinan yhden illan ja yön aikana. Kävi kuitenkin selväksi, että toimiakseen sujuvasti juoni tarvitsee pidemmän aikajakson. Oikolukija Timo teki useita ehdotuksia, joita lähdin työstämään. Tämän seurauksena tarinaan ilmestyi useita uusia kohtauksia, joiden uskon toimivan kokonaisuuden eduksi.

ITSE OLI TEHTÄVÄ

Käsikirjoitus valmistui lopulta huhtikuun alussa 2026. Lähetin tekstiin kaikkiaan 22 kustantajalle, joista 9 vastasi edes jotain. Valitettavasti yhdenkään kanssa ei päästy sopimukseen työni kustantamisesta. Oli siis ryhdyttävä itse toimeen. Tilasin kannet jo aiemmin työjäljellään vakuuttaneelta Markus Paajalalta. Varsinaisen taiton ja julkaisun hoiti sitten tuttu Books on Demand. Lopputuloksena on kipakka 132-sivuinen pienoisromaani Pelisi on pelattu.

Viides työni on valmis, ja olen jo aloittanut seuraavan fiktiivisen tarinan ideoinnin. Innoitusta hain jälleen kerran hieman erikoisesta paikasta: Tampereen Messukylän vanhan kirkon sankarihautausmaalta.