Perinteinen kirja, e-kirja vai äänikirja?

 Kirjallisuutta on nykyisin tarjolla peräti kolmessa eri muodossa, joista yksi on kuuntelemista eikä lukemista. Nämä ovat tietenkin se perinteinen painettu fyysinen kirja, sähköinen kirja eli e-kirja ja kolmantena kuunneltava äänikirja. Kaikilla on omat hyvät ja huonot puolensa.

Fyysinen painettu kirja on kirjojen keräilijän ratkaisu. Vain fyysinen kirja on niin sanotusti oikeasti olemassa, eikä sen lukemiseen tarvita mitään ylimääräistä. Hyllyssäni on muutama 1920-luvulla painettu teos, ja voin koska tahansa ottaa ne käsiini ja ryhtyä lukemaan. Tarvitsen vain riittävästi valoa nähdäkseni tekstin, ja näin 100-vuotias teksti on sisäistettävissä. Akun loppuminen ei tahtia haittaa sähkökatkosta puhumattakaan. Huonoksi puoleksi voi laskea sen, että jos fyysisen kirjan johonkin unohtaa tai vesilätäkköön pudottaa, on ostettava uusi kappale sen sijaan, että vain lataisi palvelimelta uudemman kerran tiedoston. Ja jos johonkin matkustaa, ei matkatavaroihin mahdu kovinkaan suurta kirjastoa mukaan.

E-kirjan suurin hyöty on se, että yhden tabletin muistiin mahtuu niin paljon luettavaa, että tuskin koskaan ehtii kaikkea lukea. Juuri matkustaessa etu on ilmeinen, koska ei ole pakko tyytyä juuri siihen käteen tarttuneeseen pokkariin, jonka sattui mukaan ottamaan. Toisaalta akku voi loppua, ja silloin loppuu lukeminenkin. Lisäksi kirjan edistymisen tunne puuttuu, kun lukiessa ei hahmota sormiensa alla, miten paljon sivuja on vielä jäljellä. E-kirja sopii sellaiselle paljon matkustavalle, joka ei suhtaudu kirjoihin keräilykohteena. Tai jos suhtautuu, lukee hän todennäköisesti matkoilla e-kirjoja, ja kotona hyllyssä on sitten se fyysinen kappale tallessa.

Äänikirjan suosio on kasvanut huimasti viime vuosina, ja syyt ovat ilmeiset. Kuunnellessa on mahdollista tehdä jotain muuta, kuten urheilla, siivota, laittaa ruokaa tai mitä tahansa sellaista työtä, johon ei tarvitse kovinkaan paljoa keskittyä. Äänikirjassa ei ole enää kysymys lukemisesta, koska kirjan sanoma vastaanotetaan korvien eikä silmien kautta. Äänikirja sopii siis loistavasti sellaisille, jotka syystä tai toisesta eivät voi perinteistä kirjaa itse lukea. Huonoina puolina on tietysti se, että äänikirja vaatii toistolaitteen lisäksi jonkun, joka ensin lukee sen kirjan muiden kuunneltavaksi.

On lisäksi olemassa joukko ihmisiä, jotka eivät sisäistä tarinaa kuuntelemalla kovinkaan hyvin. Olen vuosien varrella kuunnellut äänikirjoina ainakin Täällä Pohjantähden alla, Sinuhe Egyptiläinen, Kotkat kuuntelevat, Edgar Allan Poen tuotantoa ja Da Vinci -koodin. Näistä vain viimeksi mainittu on sellainen, jota en ole myöhemmin lukenut itse fyysisenä kirjana. Englanniksi luettu äänikirja jää mieleen vielä huonommin. Pystyn kuuntelemaan pitkään hyvää englantia puhuvaa lukijaa, mutta jos olen tehnyt jotain muuta kuunnellessani, en lukijan lopetettua muista mitään kuulemastani. Tasainen yhden ihmisen ääni ei riitä pitämään huomiotani yllä. Kuunnelmat ovat asia erikseen, mutta ne eivät olekaan äänikirjoja.

Uskon ymmärtäväni niin perinteisen, elektronisen kuin äänikirjankin hyödyt, ja vaihtoehdothan ovat aina hyvä asia. Oma valintani on silti selvästi fyysinen painettu kirja, koska pidän kirjojen keräilystä, ja toisekseen sisäistän asioita parhaiten näkemällä eli tässä tapauksessa lukemalla itse.