Kiinnostuksen kohteen jakaminen muiden kanssa rohkaisee jatkamaan

Aloitin helmikuussa uuden harrastuksen. Tai tarkemmin sanottuna elvytin uudelleen teini-iässä Ruususen uneen vaipuneen vanhan harrastuksen. Ryhdyin kokoamaan ja maalaamaan pienoismalleja ja miniatyyrejä. Kirjoitin tästä ratkaisustani ihan bloginkin. Hyvin nopeasti huomasin haluavani ottaa kuvia aikaansaannoksistani, ja jakaa niitä sitten muille ”somessa”. En kuitenkaan halunnut liian usein kavereitani kuvilla pommittaa, joten päätin laittaa pystyyn oman Instagram-sivun nimellä Minis of Markus. Aiemmin tarvetta omalle Instagram-tilille ei ole ollut, mutta nyt huomasin, että helpoin tapa dokumentoida oman harrastuksen eteneminen on kertoa se kuvin. Ja samalla tulee sekin hoidettua, että muutkin näkevät, missä mennään.

Pienen miettimisen jälkeen totesin, että melkein missä tahansa harrastuksessa tai kiinnostuksen kohteessa auttaa, kun sen voi jakaa muiden kanssa. Esimerkiksi kirjoja lukiessa on mitä mukavinta keskustella luetusta muiden kanssa, hehkuttaa tulevia nimikkeitä ja pohtia teosten syvällistä sanomaa (tai sen puuttumista). Ja kun valittu harrastus tuntuu palkitsevalta, haluaa sitä myös jatkaa. Ja näin kuin huomaamatta ajan kuluessa kehittyy myös paremmaksi, vaikka ei edes erityisesti yrittäisi. Tietenkin on olemassa taitotaso, jonka yläpuolelle kehittyminen edellyttää aivan erityistä panostamista, ja ennen kaikkea intoa parantaa osaamistaan. Ja kun oikein huipputasolle edetään, alkaa myös luontainen lahjakkuus merkitä.

Mutta eiväthän kaikki edes halua kehittyä huipputasolle harrastuksessaan? Nimenomaan eivät halua, ja se on syytä muistaa. Nuorempana halusin valituissa harrastuksissa tavoitella aina sitä huippua, ja koin ajoittain suurtakin turhautumista huomatessani, ettei se ollut syystä tai toisesta mahdollista. Nyt hieman vanhempana ymmärrän, että harrastaessa on tärkeää huolehtia, että tekeminen on hauskaa ja miellyttävää. Sillä hetkellä, kun harrastus lakkaa olemasta kivaa, on syytä ryhtyä tekemään korjauksia tilanteen muuttamiseksi. Ja koska kyse on harrastuksesta, ei saavutetulla ”taitotasolla” ole merkitystä. Tärkeää on se, että itsellä on kivaa, ja parhaassa tapauksessa se tarttuu myös muihin ihmisiin.