Yhdysvaltain historian kokoava Tähtilipun maa sisältää paljon tietoa, mutta ei erityisemmin säväytä

Henriksson, Markku, Tähtilipun maa: Yhdysvaltain alueen historia, s. 944, Tammi 2021

Markku Henrikssonin tiiliskivikirja Tähtilipun maa: Yhdysvaltain alueen historia on osuvasti nimetty, sillä juurikin ”jenkkien” historia käydään teoksessa läpi. Esihistoriasta aloitetaan, ja lopulta päästään vuoden 2020 loppuun. Leijonanosa sivuista käytetään aikajaksoon, joka alkaa 1700-luvun lopusta päättyen nykyaikaan.

Hollywoodin elokuvia katsoneille ja ylipäänsä kotimaisia uutisia seuranneille lukukokemus on enemmänkin jo hankittujen tietojen syventämistä ja monipuolistamista eikä niinkään kokonaan uusien asioiden oppimista. Suomeen verrattuna esimerkiksi suhtautuminen rahaan, omaan ja kanssaihmisten rotuun uskonnosta puhumattakaan ovat kaikki asioita, jotka ovat Yhdysvalloissa selvästi korostuneempia.

Ymmärrettävästi painopiste on ennen kaikkea Yhdysvaltain käymissä sodissa, ja loppua kohti myös presidentinvaaleissa. Kirjailija hahmottaa Yhdysvaltain historian varsin selvästi ennen kaikkea kunkin presidentin hallituskausien avulla. Sikäläisessä järjestelmässä presidentin valta on Suomeen verrattuna merkittävän suuri, joten kulloisenkin presidentin linjaukset ja persoona ovat sitten osaltaan olleet ohjaamassa myös maailmanpolitiikkaa.

Tähtilipun maa käsittelee mukavan paljon politiikan ja talouden ohella myös kulttuurikysymyksiä, ja juuri nämähän ovat sitten ajan saatossa valuneet viiveellä myös muuhun maailmaan juurikin elokuvien, televisiosarjojen ja tavallisten uutisten kautta. Perinteeksi on oman havaintoni mukaan tullut, että amerikkalaiset suuntaukset lipuvat Suomeen useamman vuoden viiveellä, ja laimistuneessa muodossa. Mutta sieltä ne tapaavat tulla kuitenkin. Näin Yhdysvaltain kulloisenkin ajankohdan kulttuurista menoa voi ajatella eräänlaisena ennakkona siitä, mitä Suomessa tulee tapahtumaan joidenkin vuosien kuluttua.

Henrikssonin käsittely on alusta loppuun saakka hyvinkin maltillista ja tasapuolista. Räväköitä kannanottoja tai kielenkäyttöä ei ole lainkaan. Tämän voi nähdä niin hyvänä kuin huononakin asiana. Hyvänä on se, että teoksen voi lukea jonkinlaisena oppikirjana ja yleisesityksenä valitusta aiheesta. Toisaalta kaltaiseni kiinnostuneen viihdelukijan kannalta kokemus on ajoittain tylsä lueteltaessa historiallisia tapahtumia toinen toisensa perään, ja vielä yleensä asioita sen ihmeemmin kommentoimatta.

Yhdysvaltain historian tuntemus on jossain mielessä melkein pakollista riippumatta siitä, mitä kyseisen maan toimista ja käytännöistä henkilökohtaisesti ajattelee. Yhdysvallat kohosi toisen maailmansodan jälkeen globaalin supervallan asemaan, jota Neuvostoliiton romahtaminen vuonna 1991 vain korosti. Melkein missä ja mitä tahansa maailmassa tapahtuukin, siellä amerikkalaiset ovat jollakin tavalla mukana. Halusimme tai emme. Yhdysvalloista tuli myös kertaheitolla Suomen tärkein yksittäinen liittolainen Natoon liittymisen myötä.

Kaikesta huolimatta ymmärrän oikein hyvin, että melkein 1000-sivuisen oppikirjan lukeminen edellyttää jo erityistä kiinnostusta Yhdysvaltain historiaan. Siksi en voi teosta suositella ihan kenelle tahansa kevyeksi iltalukemiseksi.