Maailmojen sota kertoo kutkuttavan tarinansa hämmentävän huonosti

Wells, H. G., Maailmojen sota, s. 234, Tammi 2005

Herbert George Wells (1866-1946) muistetaan tieteiskirjallisuuden jonkinlaisena kantaisänä. Minulle kirjailijan se tunnetuin teos on aina ollut Maailmojen sota eli The War of the Worlds, joka julkaistiin vuonna 1898. Jotkut brittikirjallisuuden samoihin aikoihin julkaistut teokset ovat kestäneet aikaa erittäin hyvin (kuten esimerkiksi Dracula), mutta Maailmojen sota ei kuulu tähän joukkoon. On suorastaan hämmentävää, miten huonosti tarina kerrotaan, ja miten vähän kirjailija lopulta saa teemastaan irti.

Britannian maaseudulle 1900-luvun alkuvuosina alkaa putoilla sylinterin muotoisia esineitä. Moinen tietysti kiinnostaa ihmisiä. Pian uteliaisuus vaihtuu kuitenkin kauhuksi, kun kummallisissa sylintereissä Maahan saapuneet marsilaiset aloittavat hyökkäyksensä. Tarina on sijoitettu kirjoitusajankohta huomioiden lähitulevaisuuteen, ja maantieteellisesti hyvinkin yksityiskohtaisesti rajatulle alueelle. Wells on selvästi halunnut tehdä omaa aikaansa seuraavan tarinan, mitä pidän huonona ratkaisuna. Mahtaisivatko edes nykyisen Lontoon pohjoispuolella asuvat britit tunnistaa näin tarkasti kirjassa kuvattuja paikkoja?

Juoni etenee kertojaminän välittämänä, ja kokemus on kuin kuuntelisi radiosta jääkiekko-ottelun selostusta. Lähes kaikki ainoastaan kerrotaan, ja vain ani harvoin lukija viedään tapahtumien keskiöön dramaattisen kuvauksen keinoin. Wells on ehkä tavoitellut kirjoitustapaa, jota käytettiin 1800-luvun lopun Lontoossa sanomalehtien uutisteksteissä? Mene ja tiedä, mutta sellainen vaikutelma minulle jää. Lopputuloksena on tarina, joka jättää lukijansa hyvin etäälle. Ja kun kuvatut tapahtumat sijoittuvat leimallisesti 1900-luvun alkuvuosien Britannian maaseudulle, on etäisyys 2020-luvun pohjoismaisesta lukijasta sitäkin suurempi. Erityisen etäännyttäviksi koin lyhyet maininnat menneistä tapahtumista ”viime vuosisadan alussa” (eli ilmeisesti 1800-luvun alussa), joista en tietenkään ole koskaan kuullutkaan.

Maailmojen sota ei nimestään huolimatta käsittele varsinaista sotaa kovinkaan paljon. Kysymys on enimmäkseen siitä, miten maailman johtavan valtion (eli Britannian) yhteiskunta romahtaa alle viikossa, ja miten ihmiset pakenevat sankoin joukon täysin yllättävän ja ylivoimaisen hyökkääjän voiman alta. Ongelmaksi muodostuu kertojaminä, sillä juonen kuvaus jämähtää tiukasti sammakkoperspektiiviin, jonka puitteissa esimerkiksi vietetään runsaasti aikaa puoliksi tuhoutuneen talon kellarissa perunoiden seassa.

Ottaen huomioon kirjan jälkimaineen ja sen vaikutuksen tieteiskirjallisuuteen on hämmentävää, miten vähän Wells lopulta saa aiheestaan irti. Herkullinen teema marsilaisten hyökkäyksestä olisi antanut aihetta vaikka minkälaisiin pohdintoihin, mutta kovin paljoa sen pinnan alle ei päästä missään vaiheessa. Ja kuten jo olen maininnut, valittu tapa kertoa tarina vähentää kuvauksen vaikuttavuutta entisestään, ja pahasti.

Maailmojen sodan arvo on ehkä samanlainen kuin Pierre Boullen (1912-1994) romaanin Apinoiden planeetta. Molemmat avaavat lukijan eteen mahtavia mahdollisuuksia, mutta vasta myöhemmin tulleet elokuvat ja muut sovitukset ovat nostaneet tarinan sille tasolle, mihin alun perinkin olisi ollut ainesta. Mutta toisin kuin Apinoiden planeetta romaanina, Maailmojen sota on lukukokemuksena suuri pettymys.