Warhammer 40,000 on niin iso universumi, että Dark Imperiumin pääosassa on itse maailma

Haley, Guy, Dark Imperium, s. 398, Black Library 2022

Warhammer aloitti lautapelinä, ja monipuolistui siitä erilaisten figuurien maalaamiseen. Sittemmin mukaan on saatu romaaneja, sarjakuvia, novelleja, videopelejä ja ties mitä muuta. Pelkästään Warhammerin maailmaan sijoittuvia romaaneja on useita satoja, eikä niistä ole käännetty suomeksi mitään, tai ainakaan juuri mitään. Nykyisin Warhammer on aivan oma universuminsa, ja vaikutelmaksi jää, ettei kukaan tiedä ja tunne kaikkea, mitä sarjan maailmaan kuuluu.

Olen pitkään halunnut tutustua Warhammerin tarinoihin, ja nimenomaan romaanien muodossa. Mutta mistä sitten kannattaisi aloittaa? Kuulemani mukaan varsinaista hyvää aloituspaikkaa ei olekaan, joten kannattaa valita jokin itseä kiinnostava Warhammerin ryhmittymä tai aikajakso, ja perehtyä siihen. Mistä sitten voi tietää, mitä erilaisia ryhmittymiä ja aikajaksoja Warhammeriin kuuluu? Ystäväni on teini-ikäisestä asti elänyt Warhammerin universumissa, ja rohkaisi aloittamaan avaruusmariineista (Space Marine) ja ihmisten valtakunnasta eli Imperiumista, jonka Keisaria palvotaan jumalana. Näin aloituspisteeksi valikoitui Guy Haleyn kirjoittama Dark Imperium -trilogia.

Aloitusromaani Dark Imperium julkaistiin vuonna 2017, mutta muokattu toinen versio saatiin vuonna 2022. Näin kokonaisuus korjattiin kirjan oman ilmoituksen mukaan sopimaan paremmin muihin Warhammer-maailman tapahtumiin. Onneksi osasin ennakkoon varautua edes vähän siihen, mitä tuleman piti.

Lukija heitetään keskelle tapahtumia, ja jokainen luku vyöryttää aluksi sivukaupalla kaikenlaista taustatietoa maailmasta, poliittisesta ja uskonnollisesta tilanteesta unohtamatta myöskään erilaisia ihmisiä tavoitteineen. Ja koska aiheen harrastamiseen kuuluu monilla niiden figuurien maalaaminen, vilisee romaani erilaisia yksityiskohtia ja vieraita nimiä. Kun siis aloittaa lukemisen ummikkona, on keskeistä kiinnittää huomio olennaiseen, ja koettaa parhaansa mukaan sisäistää siinä sivussa mahdollisimman paljon kaikkea muuta.

Dark Imperiumin pääosassa ei ole tietty henkilöhahmo, eivätkä edes tietyt tapahtumat, vaikka toki kumpainenkin saavat paljon tilaa romaanin edetessä. Pääosassa on Warhammer 40,000 -universumi itse, mikä selittää valtavan taustatiedon määrän. Se varsinainen tarina tuntuu olevan vain draamallinen tehokeino, jolla universumia avataan lukijalle. Ja yllättävää kyllä, Guy Haley onnistuu urakassaan varsin hyvin. Ensimmäisiltä sivuilta asti on selvää, että taustalla on paljon muutakin kuin mitä juuri tässä romaanissa kerrotaan. Tämä ei kuitenkaan lannistanut minua lukijana, vaan rohkaisi jatkamaan eteenpäin.

Mukana on onneksi myös suuri tarina, joka sateenvarjon lailla kokoaa kaiken muun alleen. Ihmisten valtakunnan (eli Imperiumin) kohtalo on vaakalaudalla. Pahuuteen langenneet Chaos-joukot uhkaavat, ja kohteeksi on otettu Imperiumin ydin eli Ultramarin maailma. Ihmiskunnan joukkoja komentaa Keisarin geneettinen poika ja Primarch Roboute Guilliman. Hyökkäävänä osapuolena Chaos-joukkoja johtaa sitten Guillimanin geneettinen langennut veli Mortarion. Kuvioon liittyy kaikenlaista korkealentoista geenimanipulaatiota, biologisen ja mekaanisen materian yhteen sulauttamista ja ties mitä muuta. En ole tästä kuviosta vielä täysin selvillä, mutta eiköhän sekin joskus avaudu.

Kuten sanoin, keskiössä eivät ole henkilöhahmot. Tämä johtaa siihen, että heitä on mukana juuri sen verran ja juuri sellaisissa asemissa kuin mitä tarina kulloinkin edellyttää. Siksi välillä seurataan Guillimania sodanjohdon neuvotteluissa, ja sitten siirrytäänkin sujuvasti vetiseen juoksuhautaan avaruusmariinien kapteeni Felixin saappaisiin tuhoamaan eläviä kuolleita Chaosin joukkoja. Ajoittain kurkistetaan myös vastapuolelle, ja sanottava on, että tässä universumissa pahikset vaikuttavat kiinnostavammilta kuin itseään puolustavat Imperiumin asukkaat.

Imperiumissa kaiken takana vaikuttaa myös aikojen saatossa muodostunut uskonto. Keisaria palvotaan jumalana, ja Primarch Roboute Guillimania sitten jumalan poikana, tai ainakin jumalallisena hahmona. Guilliman itse ei kuitenkaan ole vakuuttunut sen enempää itsensä kuin Keisarinkaan jumalallisuudesta. Toisaalta hän myös tunnistaa uskonnon voiman, ja haluaa valjastaa sen sotaan omaksi edukseen. Ja samaan aikaan Guilliman haluaa pitää papit ja muut uskonnon edustajat niin sanotusti käsivarren mitan päässä. Kokonaisuus vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikkei Imperiumissa harjoitettava uskonto olekaan romaanin keskiössä.

Nuorempana latinaa ja muinaiskreikkaa opiskelleena arvostan suuresti, että suurin piirtein kaikki nimet on kirjoitettu latinalaisessa muodossa ja vieläpä siten, että kieltä osaavana niiden merkityksen voi arvata: Astra Militarum, Adeptus Custodes, Codex Astartes, Mycota Profundis ja niin edelleen. Kielellinen ilottelu vaikuttaa pohjattomalta aarreaitalta.

Ennen lukemisen aloittamista kuulin ohjeeksi, ettei Warhammerin maailmassa ole täysin selkeästi määriteltyä virallista ”kaanonia” eli sitä, miten asiat ovat todellisesti ja oikeasti edenneet. Tätä tuntuu alleviivaavan myös romaani Dark Imperium. Roboute Guilliman löytää arkistosta yli 20 erilaista historiakuvausta yhdestä ja samasta itseään koskevasta asiasta. Tässä universumissa on siis erilaisia historioitsijoita, mutta kenelläkään ei ole sitä lopullista totuutta hallussaan. Kirjallisuudessa puhutaankin käsitteestä ”epäluotettava kertoja”, joskin Warhammerin universumissa kertoja ei johda lukijaa tietoisesti harhaan: hän ei vain itsekään tiedä kaikkea.

Warhammerille ominaista on sekin, että luvut ovat miltei aina liioiteltuja. Ajan kuluminen ei yleensä tapahdu päivissä tai edes vuosissa, vaan yleisemmin vuosisadoissa, -tuhansissa tai jopa kymmenissä tuhansissa vuosissa. Kannattaa siis vain ottaa luvut sellaisina kuin ne vastaan tulevat, ja keskittyä itse tarinan seuraamiseen. Numeroista pitäville lukijoille moinen saattaa osoittautua vaikeaksi.

Guy Haleyn käyttämä englanti on erittäin sujuvaa ja monipuolista. Lukemista ei missään tapauksessa voi suositella ennen kuin osaa sujuvasti lukea romaania vieraalla kielellä. En ymmärtänyt kaikkia käytettyjä sanoja, mutta kokonaisuuden seuraamista moinen ei haitannut. Ja sainpahan syyn laajentaa sanavarastoani siinä sivussa. Kirjoitusvirheitä huomasin vain muutaman, joten senkin osalta lukukokemus on mitä sujuvin.

Kirjailija on joutunut tekemään huimaavan määrän taustayötä, ja sen jälkeen haasteeksi on jäänyt upottaa tarinan sekaan sylikaupalla niitä tietopaloja ilman, että juonen seuraaminen liiaksi häiriintyy. Ja tässä Haley onnistuu, mikä on ehdottomasti hieno suoritus.

Trilogian keskimmäinen osa on Plague War, ja kolmantena tulee sitten Godblight.

"In the grim darkness of the far future, there is only war."