Siksi halusin kokeilla miniatyyrien maalausta
Kevättalvella 2025 totesin tarvitsevani uuden harrastuksen. Halusin tehdä jotain sellaista, jonka tuloksia pääsen näkemään fyysisesti edessäni, ja mielellään varsin nopeasti.
Luen lähes yksinomaan paperisia kirjoja, mutta suurimman osan ajasta kirja on hyllyssä muuttumattomana. Ja tämä siinäkin tapauksessa, että lukee saman kirjan moneen kertaan. Itse kirjoitettu kirja toki lämmittää mieltä paljonkin, mutta käytännössä kaikki työvaiheet ennen lopullista painatusta tehdään digitaalisesti. Kirjoitan omaa kirjoihin painottuvaa blogia, joka on tietenkin vain verkossa. Facebookissa minulla on oma kirjailijasivu, eikä sekään ole olemassa kuin digitaalisena. Varsinainen päivätyöni tapahtuu sekin yksinomaan verkossa. Tietysti palkka juoksee tilille, mutta hyvin harvoin käsittelen enää käteistä. Toisin sanoen työni tuottamasta varallisuudesta suurin osa on vain bittejä tietokoneessa. Minulla on kaiken muun ohella kokin tutkinto, ja teen mielelläni ruokaa kotosalla. Kyseessä on hieno tapa nähdä oman työnsä tuloksia nopeasti. Toisaalta ruoka syödään pois, joten siitäkään ei sen pysyvämpiä jälkiä näkyville jää. Kuntosali on suorastaan pakollinen harrastus terveyden ylläpidon kannalta, mutta sekin on jatkuvaa saavutetun tilan ylläpitoa eikä uuden luomista. On kuitenkin sanottava, että oman fyysisen olemuksensa kokeminen riittävän hyväksi on iso osa hyvinvointia. Niin… toisaalta minulla on olohuoneessa isokokoinen pöytä, jota en käytä mihinkään.
Harkitsin legojen rakentamisen ja miniatyyrien (tai pienoismallien) maalaamisen kesken. Olen lapsena harrastanut kumpaakin, mutta aika tarkasti 16-vuotiaana molemmat jäivät pois. Tilalle astui eläimellinen kuntoileminen, tytöistä kiinnostuminen ja lukio-opiskeluun panostaminen. Nykyinen elämäntilanteeni on tietysti kokonaan toinen, ja lopulta valintani kohdistui miniatyyrien maalaamiseen. Kysymys on pitkäjännitteisyyttä vaativasta näpräämisestä, jossa on aina mahdollista kehittyä paremmaksi. Toisin sanoen täydellinen valinta harrastuksekseni. Sitä paitsi halusin ostaa itselleni aikaisen syntymäpäivälahjan. Itseensä panostamista ei koskaan kadu, kuten isäni on opettanut.
Ystävissäni on muutamia Warhammer 40,000 -maailmaan hurahtaneita scifi-faneja, ja olen pitkään etsinyt tieteismaailmaa, johon voisin todellakin uppoutua. Valintaani vaikutti sekin, että Teräsmiehen roolissaan kunnostautunut Henry Cavill on kova Warhammer-fani, ja puuhaa tällä hetkellä Amazon Prime Videolle TV-sarjaa, josta menestyksen myötä voidaan laajentaa myös elokuviin. Kirjojen pariin olen jo päässytkin, joten looginen seuraava askel oli laajentaa sinne, mistä Warhammer aikoinaan alkoi.
Kevät 2025 on merkinnyt ahkeraa vierailua Tampereen Fantasiapeleissä. Uuden harrastuksen aloittaminen tietenkin maksaa, koska minulla ei ollut mitään välineitä ennestään. Kun sitten lopulta sain ensimmäisen projektini valmiiksi asti, olin käyttänyt harrastusvälineisiin rahaa aika tarkasti 350 euroa. Tähän siis kuuluivat tietysti maalit, siveltimet, paletit, pöytälamppu, veitsi, työalusta, pinsetit, liimaa ja vaikka mitä muuta. Niin ja se ensimmäinen projektini oli Space Marine Intercessor Squad, jonka kokoamiseen ja maalaamiseen käytin puolitoista kuukautta.
Ja kuten nykyaikana niin helppoa on, aloin etsimään Youtubesta videoita miniatyyrien maalaamisesta. Huomasin hyvin nopeasti, miten paljon harjoittelua tämä harrastus vaatii, ja miten vähän tiesinkään aiheesta etukäteen. Mutta juuri tällainen pitkäaikaisen harrastuksen pitääkin olla.
Seuraava huomio oli, että kannattaa olla jonkinlainen summittainen suunnitelma siitä, mitä on tekemässä. Lohduttavaa oli sekin havainto, ettei oikeastaan ole oikeaa tai väärää tapaa. On silti selvää, että projektista voi tehdä joko helpomman tai selvästi vaikeamman riippuen siitä, miten työnsä toteuttaa. Ehkä parasta ensimmäisessä projektissa oli se, että työn edistyessä sain koko ajan uusia ajatuksia siitä, miten eri tavalla voinkaan työvaiheet toteuttaa seuraavan projektin kanssa. Kokonaan oma lukunsa ovat tietysti erilaiset maalaamistekniikat, joista en koe hallitsevani vielä ainuttakaan niin hyvin, että sanoa uskaltaisin.
Youtuben videoita katsellessani mieleen tarttui kolme huomiota. Ensimmäiseksi todettiin, että maalien kerääminen on melkein oma harrastuksensa. Tämä on helppo uskoa, sillä aloitin mukavalla 10 maalin kokonaisuudella, ja ensimmäisen projektin valmistuessa maaleja oli kokoelmassani jo 20 kappaletta. Myös siveltimiä ehdin ostamaan moneen otteeseen ja jo nyt tuntuu siltä, ettei siveltimiä ole koskaan liikaa. Toinen ohje Youtuben videoilla oli se, että kannattaa tehdä yksi projekti kerrallaan, koska muuten nurkat ovat täynnä puolivalmiita töitä, eikä mitään saa valmiiksi asti. Tätä en täysin noudattanut, sillä ehdin ostaa kaksi uutta miniatyyripakkausta jo ennen ensimmäisen projektin valmistumista. Siihen ansaan en kuitenkaan langennut, että olisin ryhtynyt työstämään uusia miniatyyrejä niiden kymmenen Space Marine Intercessorin ollessa vielä kesken. Se kolmas erityisesti mieleen jäänyt opetus on ollut se, että oma maalausjälki näyttää aina huonolta puolivalmiina. On siis vain uskottava itseensä ja toivottava, että lopputuloksesta tulee vähintään siedettävä.
Jos oikein innostun, saatan jossain vaiheessa laittaa pystyyn oman sivun instagramiin, jossa sitten julkaista omia aikaansaannoksiani. Mutta askel kerrallaan: minulla on jo kaksi projektia odottamassa vuoroaan: kolmen Space Marine Outridersin pakkaus, ja toisaalta Chief Librarian Tigurius.
"In the grim darkness of the far future, there is only war."
Aiemmat arvioni Warhammer 40,000 -kirjoista pääsee lukemaan seuraavasti:
.JPG)
Comments
Post a Comment