Wehrmacht kertoo saksalaisen tutkijan sanoin Hitlerin armeijan taipaleen

Knopp, Guido, Wehrmacht – Hitlerin armeija, s. 350, Ajatus Kirjat 2009

Adolf Hitlerin (1889-1945) valtakauden aikaisen Saksan historia tuntuu olevan sellainen kansallinen haava, että se vaivaa vieläkin saksalaisia itseään. Tällainen mielikuva jää, kun lukee professori Guido Knoppin (1948-) kirjan Wehrmacht – Hitlerin armeija. Se käy nimensä mukaisesti läpi sen ajanjakson, jolloin Saksan armeijasta tuli Hitlerin tahdon toteuttaja, kun se valtasi suunnilleen koko Euroopan, ja lopulta tuhottiin keväällä 1945.

Olen lukenut toisesta maailmansodasta enimmäkseen muiden kuin saksalaisten kirjoittamia teoksia. Tämä lähinnä siksi, etten osaa saksaa, ja muitakin kirjoja on ollut saatavilla. Knoppin teos vuodelta 2007 nojaa kuitenkin yksinomaan saksalaisten omiin lähteisiin, ja on saksalaisen professorin kirjoittama. Lisäksi mukana on runsaasti kirjoitushetkellä hengissä olleiden saksalaisten sotilaiden haastatteluja. Tämä kaikki luo kirjalle aivan omanlaisensa tunnelman, jota eivät muiden sotaan osallistuneiden maiden tutkijoiden kirjoittamat teokset saavuta. Ajoittain mieleen tulee jopa eräänlainen itseruoskinta, mutta onneksi hyvin maltillisesti. Kirjan kohderyhmä on selvästi saksalainen, ja siksi pohjoismaalainen lukija saattaa kokea hieman ulkopuolisuuden tunnetta. Vaikka Suomi Saksan rinnalla pitkään taisteli.

Silkan historiankirjoituksen ohella kirja pohtii paljon syyllisyyden teemaa. Kuinka syyllinen saksalainen sotilas oli? Ketkä olivat eniten syyllisiä? Entä mikä sai saksalaisen sotilaan syyllistymään maailmanhistoriallisesti vertaansa vailla oleviin sotarikoksiin? Pohjoismaalaiselle lukijalle tällaiset pohdinnat tuskin ovat tärkeitä enää 2000-luvulla, mutta saksalaiselle tilanne on tietenkin toinen. Wehrmachtissa palveli käytännössä koko kansa, joten suurin piirtein jokaisella saksalaisella on tiedossaan sukulaisia, jotka palvelivat ”Hitlerin armeijassa”.

Varsinkin teoksen jälkipuoliskolla nostetaan esiin runsaasti sellaisia sotilaita, jotka uskalsivat nousta Hitleriä vastustamaan… ja maksoivat siitä usein hengellään. Joissakin mukana olleiden haastatteluissa olin huomaavinani ylenmääräistä natsiaatteen kauhistelua, ja vastaavasti omien tekojen kaunistelua. Vuosikymmenien takaisia tapahtumia pohtiessa on tietysti edullista esittää asiat itselleen edullisella tavalla. Kirjoittaja Knopp ei ole sen ihmeemmin kommentoinut tekstissä tätä sävyä, mutta on kuitenkin jättänyt lainaukset sellaisinaan kirjaan. Mielikuvaksi jää, onko tarkoituksena kenties ollut jättää nämä silminnäkijöiden itsetehostuskohdat lukijan löydettäväksi.

Haastatelluista jäi ylivoimaisesti parhaiten mieleen entinen sotilas, joka taisteli Stalingradissa, jäi venäläisten vangiksi 91 000 muun saksalaisen kanssa ja selvisi vielä vankileirikeikalta hengissä 6000 muun kanssa takaisin Saksaan. Haastateltu tuskin on enää hengissä, mutta olisi ollut mielenkiintoista tavata, ja vain istua hiljaa kuunnellen, mitä on sanottavana.

Kirjan runsaat lainaukset tuovat kirjalle inhimillisemmän otteen verrattuna aiheesta yleensä kirjoitettuihin tietokirjoihin. Ja nimenomaan saksalainen professori käyttämässä saksalaisia lähteitä, haastattelemassa saksalaisia veteraaneja ja kirjoittamassa kirjaa saksalaiselle lukijakunnalle? Se tekee teoksesta suosituksen arvoisen.