Korppien tienhaara on se heikoin noiturin seikkailuista

Sapkowski, Andrzej, Korppien tienhaara, s. 314, WSOY 2025

Hyllyssäni on kaikki Andrzej Sapkowskin noituriromaanit ensipainoksina. Tämä viimeisin Korppien tienhaara on ehdottomasti kaikkein heikoin. Vaikutelmaksi jää, että alkuperäisenä tarkoituksena oli kirjoittaa TV-sarjan kausi, mutta kun se ei toteutunut, tehtiin pieniä muokkauksia, ja teksti julkaistiin romaanina.

Nuori Geralt lähtee Kaer Morhenin noiturisiirtolasta maailmalle, ja päätyy vanhan noiturimestari Preston Holtin oppipojaksi tämän tiluksille Rocamoraan. Ajan myötä koittaa tilaisuus harjoittaa omaa ammattia siellä ja täällä, mutta ajoittain palataan silti takaisin sinne, mistä lähdettiin. Kun sitten päästään romaanin loppuun, ei Geralt ole enää aloitteleva noituri, vaan ammattinsa osaava ammattilainen.

Teoksella on mittaa varsin vähän, mutta siitä huolimatta erilaisten henkilöhahmojen määrä on jopa tarpeettoman suuri. Loppua kohti en enää ollut aivan varma, mistä yhteydestä juuri tämä hahmo pitäisi muistaa. Suurempi ongelma on kuitenkin jo aiemmin mainitsemani vaikutelma TV-sarjan yhdestä kaudesta.

Tapahtumat etenevät katkonaisesti, ja siirtymät kohtauksien välillä ovat joko kankeita tai puuttuvat kokonaan. En muista kirjailijan näin töksähdellen edenneen aiemmissa teoksissaan. Varsinaiset tarinat ovat ihan taattua laatua juonitteluineen ja noiturikeikkoineen, mutta ne on kerrottu hämmentävän huonosti.

Syytä en osaa kertoa, mutta Korppien tienhaara ei vedä lukijaa mukaansa. Luotu maailma kyllä maalataan onnistuneesti lukijan eteen, mutta siltikään tapahtumat eivät juuri jaksa kiinnostaa. Onko ollut niin, ettei kirjailijaa itseään ole tarpeeksi kiinnostanut? Melkein kaikki kohtaukset olisivat hyötyneet, jos ajassa ja paikassa olisi viivytty kauemmin.

Korppien tienhaara on ja pysyy hyllyssäni muiden noituriteosten rinnalla, mutta samalla tämä uusin on harmillisesti se kaikkein heikoin.