Näin amerikkalaisten kotkotukset muuttuvat ymmärrettävämmiksi

Henriksson, Markku, Melkein valittu kansa – yhdysvaltalaiset ja heidän alueelliset kulttuurinsa, s. 268, Tammi 2022

Jokin aika sitten blogahdin Markku Henrikssonin melkein 1000-sivuisesta tietokirjasta Tähtilipun maa: Yhdysvaltain alueen historia, joten oli luonnollista ottaa seuraavaksi käsittelyyn eräänlainen jatko-osa Melkein valittu kansa - yhdysvaltalaiset ja heidän alueelliset kulttuurinsa. Ja kuten edellisessäkin kirjassa, jo otsikointi summaa varsin hyvin sen, mistä on kysymys. Tai tässä tapauksessa kirjan nimi kertoo hyvin sen, miten yhdysvaltalaiset usein itsensä mieltävät osaksi muuta maailmaa.

Yhdysvallat koostuu viidestäkymmenestä yhteen liittyneestä itsenäisestä valtiosta, mistä maan nimikin jo kertoo. Lisäksi alue on muodostunut pitkän ajan kuluessa monenlaisten ihmisryhmien vaikutuksesta, ja näin ollen maassa on paljon erilaisia kulttuurisia alueita ominaispiirteineen. Juuri näihin Henrikssonin kirja pureutuu. Lukeminen edellyttää varsin syvällistä kiinnostusta Yhdysvaltoja kohtaan, mutta toisaalta teos auttaa ymmärtämään monia suomalaisesta näkökulmasta kummallisia piirteitä, jotka usein liitetään amerikkalaisten käyttäytymiseen ja ajatusmaailmaan. Itse olen tavannut puhua niistä ”amerikkalaisten kotkotuksina”.

Henrikssonin teos auttaa ymmärtämään, miksi amerikkalaiset kokevat esimerkiksi vapauden ja vaurauden niin voimakkaasti, ja toisaalta miksi he suorastaan suuttuvat, jos joku julkeaa vihjata, etteivät he olisikaan kaikissa asioissa se maailman paras. Omakin kokemukseni on, että joillakin amerikkalaisilla todella on tapana asettua muiden yläpuolelle vain siksi, että he ovat yhdysvaltalaisia. Jotkut saattavat jopa olla ylpeitä siitä, etteivät tunne muiden maiden asioita lainkaan. Toisaalta samaan aikaan heille on ilmiselvää, että kaikki muut ihmiset kautta maailman ovat perillä Yhdysvaltain sisäpolitiikasta ja muista ajatusvirtauksista. Heti perään tähdennän kuitenkin, että ainakin näin valkoisena eurooppalaisena minuun on Yhdysvalloissa aina suhtauduttu oletusarvoisesti amerikkalaisena, ja vasta passin näyttäminen tai kaupassa debit-kortilla euroissa maksaminen on muuttanut tilanteen. Ja tämänkin jälkeen on lähinnä oltu kiinnostuneita siitä, mistä olen kotoisin. Suomalaisella korostuksella englannin puhuminen ei vielä riitä Yhdysvalloissa todisteeksi siitä, ettei ole muiden lailla amerikkalainen.

Yhdysvallat on ”eurooppalainen seikkailu Euroopan ulkopuolella”, ja näin eurooppalaisena mielenkiintoinen havainto on, että Yhdysvallat on koko olemassaolonsa ajan ollut imperialistinen maa. Toisin sanoen se on pyrkinyt levittämään omaa vaikutusvaltaansa kaikkialle maailmaan. Ensin tämä tapahtui laajenemalla Pohjois-Amerikan itärannikolta länsirannikolle asti, ja myöhemmin tuli muun maailman vuoro. Mutta verrattuna esimerkiksi Venäjän harjoittamaan imperialismiin, varsinkin länsimaat ovat yleensä vapaaehtoisesti toivottaneet Yhdysvaltain tarjoamat yhteistyömahdollisuudet tervetulleiksi. Kukapa ei olisi katsonut amerikkalaisia elokuvia ja TV-sarjoja, juonut Coca-Colaa ja seurannut uutisointia Yhdysvaltain presidentinvaaleista? Ja Suomen Natoon liittymisen myötä Yhdysvaltain sotilaallinenkin läsnäolo on vain lisääntynyt myös täällä.

Matkailijana Yhdysvalloissa pärjää ihan perinteisillä hyvillä käytöstavoilla (ja puhumalla englantia), mutta Henrikssonin kirjakaksikon lukemalla niitä yllättäviä tilanteita tulee ehkä vastaan hieman vähemmän.