Stephen Kingin Satumaa on juuri sellainen kuin teoksen nimi paljastaa, mutta tarinan olisi voinut kertoa lyhyemminkin

March 15, 2026

King, Stephen, Satumaa, s. 656, Tammi 2023

Stephen Kingin Satumaa (Fairy Tale) julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 2022. Kirjailijan muu tuotanto huomioiden asetelma on kahdella tavalla poikkeava. Ensinnäkin kyseessä on melkein fantasiakirjallisuudeksi laskettava satu, ja toisekseen tarina kerrotaan minämuodossa, kun tavallisesti King suosii kolmatta persoonaa kerronnassaan. Lukukokemuksena mieleen jää niin ikään voimakkaimpana kaksi asiaa. Loppuratkaisu on hyvin onnistunut, mutta toisaalta tarinan olisi saanut kerrotuksi selvästi vähemmällä sivumäärällä.

Charlie Reade on 17-vuotias myöhäisteini Yhdysvaltain Illinois’ssa, ja pohtii jo kovasti jatko-opintomahdollisuuksia. Eräänä päivänä hän kuulee avunhuutoja kotinsa lähellä olevan talon pihalta, ja löytää vanhan miehen vakavasti loukkaantuneena. Näin saa alkunsa ihmissuhde, jonka aikana Charlie oppii yhtä ja toista katoltaan pudonneesta Howard Bowditchista. Tärkeintä on kuitenkin se, että miehen takapihalla on vanha liiteri, jossa on kaivo. Ja tästä kaivosta ei nosteta vettä, vaan se on reitti kokonaan toiseen maailmaan.

Teoksen kertojaminä alleviivaa halki koko tarinan, että kyseessä on satu, jota kukaan ei voi uskoa. Tämä vapauttaa Kingin kuvaamaan tapahtumia, jotka palvelevat tarinaa todellisuudesta välittämättä. Ajan kuluessa lukijan eteen todellakin maalataan kokonaan toinen maailma, mikä on aina mittava suoritus kenelle tahansa tarinankertojalle. Tässä tapauksessa olisi kuitenkin ehkä ollut parempi, että jotain olisi jäänyt edes osittain hämäräksi. Nyt King tekee niin, että kun tarina on päätöksessä, on suurin piirtein kaikki selitetty auki viimeisen päälle.

Kirjailija on muistini mukaan sanonut pitävänsä siitä, kun ”tupa on täynnä väkeä”. Myös Satumaassa henkilöhahmoja on hyvin runsaasti, ja valitettavan harvalla heistä on merkittävää roolia kokonaisuudessa. Kokonaisuudelle olisi ollut hyödyksi, jos se olisi keskittynyt vain kouralliseen tärkeitä henkilöhahmoja.

Kaikkein selkein harmin aiheeni on, että 656-sivuisen tarinan olisi pystynyt kertomaan selvästi lyhyemmin. Ehkäpä 400 sivua olisi riittänyt, sillä kokonaisuudessa on kaksi jaksoa, joihin käytetään aivan liian paljon aikaa. Ensimmäiseksi on mainittava se, että kaivon kautta toiseen maailmaan päätymisessä kestää aivan liian kauan. Kirja on melkein puolessa ennen kuin sinne satumaahan päästään. Tämän jälkeen tulee vielä toinenkin tärkeä jakso, joka tuntuu kestävän ikuisuuden. Kokonaisuus on kaikin tavoin toimiva, mutta tahtia olisi saanut ajoittain vauhdittaa reilulla kädellä.

Käännöksen on tehnyt Ilkka Rekiaro, joka on ajan kuluessa vakiintunut suorastaan Kingin hovikääntäjäksi Suomessa. Työ on totutun hyvää, eikä valittamista ole. Lyöntivirheitä on joukossa muutamia, ja nekin ovat yleensä vain virheellisiä sijamuotoja sinänsä oikein kirjoitetusta sanasta.

Satumaa on hieman poikkeuksellisesta aiheestaan huolimatta vankkaa Kingiä, jonka lukemista voi suositella kirjailijan tarinoinnin ystäville. Sen sijaan mitenkään pakollista luettavaa tämä romaani ei ole Kingin tuotannossa, ellei sitten halua vakuuttua siitä, että kirjailija kykenee muuhunkin kuin suoraviivaiseen kauhuun.