Kirjain keskellä

Hovi, Tuomas, Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula, s. 216, Suomalaisen kirjallisuuden seura 2015 Tuomas Hovin teos Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula tekee juuri sen minkä lupaa. Se kokoaa yhteen historiallisen Vlad Seivästäjän tarinan, ja tekee selkoa myös fiktiivisen vampyyrikreivi Draculan tarinasta aina vuodesta 1897 nykypäivään saakka. Erityisen selväksi tulee se, etteivät nämä kaksi tunnettua henkilöhahmoa liity toisiinsa mitenkään, vaikka ne onkin tavattu vampyyrifiktiossa toisiinsa rinnastaa. Kirja alkaa Vlad Seivästäjän (1431-1476) tarinalla niiltä osin kuin se voidaan päätellä eri lähteiden ja legendojen perusteella. Tämän jälkeen käsitellään kirjailija Bram Stokerin (1847-1912) romaania Dracula, jonka jälkeen siirrytään käsittelemään Draculan omaa elämää kautta populaarikulttuurin. Lopuksi kootaan joukko historiallisesta Vlad Seivästäjästä kertovia tarinoita eri lähteistä. Kuten luonnehdinnastani voi päätellä, on Hovin teos hieman rikkonaisesti koottu, ja li...

Henriksson, Markku, Tähtilipun maa: Yhdysvaltain alueen historia, s. 944, Tammi 2021 Markku Henrikssonin tiiliskivikirja Tähtilipun maa: Yhdysvaltain alueen historia on osuvasti nimetty, sillä juurikin ”jenkkien” historia käydään teoksessa läpi. Esihistoriasta aloitetaan, ja lopulta päästään vuoden 2020 loppuun. Leijonanosa sivuista käytetään aikajaksoon, joka alkaa 1700-luvun lopusta päättyen nykyaikaan. Hollywoodin elokuvia katsoneille ja ylipäänsä kotimaisia uutisia seuranneille lukukokemus on enemmänkin jo hankittujen tietojen syventämistä ja monipuolistamista eikä niinkään kokonaan uusien asioiden oppimista. Suomeen verrattuna esimerkiksi suhtautuminen rahaan, omaan ja kanssaihmisten rotuun uskonnosta puhumattakaan ovat kaikki asioita, jotka ovat Yhdysvalloissa selvästi korostuneempia. Ymmärrettävästi painopiste on ennen kaikkea Yhdysvaltain käymissä sodissa, ja loppua kohti myös presidentinvaaleissa. Kirjailija hahmottaa Yhdysvaltain historian varsin selvästi ennen kaikkea kunk...

Kokemuslukijalla tarkoitetaan ulkopuolista toimijaa, joka lukee käsikirjoituksen antaen palautetta tekstin käsittelemistä teemoista. Kokemuslukijalla on nimensä mukaisesti joko kokemusta tai asiantuntemusta käsikirjoituksen aiheista. Kokemuslukijaksi ei kuitenkaan mielletä esimerkiksi astronomia kommentoimassa tähtitiedettä käsittelevää käsikirjoitusta, vaan kyse on tavallisesti tietynlaiseen vähemmistöön kuulumisesta esimerkiksi etnisen taustan, vakaumuksen tai jonkin muun erityispiirteen vuoksi. Kokemuslukijan ajatus on hyvä, jos tavoitteena on parantaa käsikirjoituksen todentuntuisuutta ja edustavuutta. Noin käytännössä kysymys on tekstin saattamisesta vallitsevan ajan ja yhteiskunnan normien mukaiseksi. Tämän lasken kuitenkin kuuluvaksi perinteisen taustatutkimuksen piiriin, joka kirjailijan on tehtävä joka tapauksessa. Rajanvedon ongelma Kokemuslukijoiden suurin ongelma liittyy rajanvetoon. Kenelle annetaan lupa päättää, kuka saa kirjoittaa mistä aiheesta ja milläkin tavalla? Tois...

 Kirjallisuutta on nykyisin tarjolla peräti kolmessa eri muodossa, joista yksi on kuuntelemista eikä lukemista. Nämä ovat tietenkin se perinteinen painettu fyysinen kirja, sähköinen kirja eli e-kirja ja kolmantena kuunneltava äänikirja. Kaikilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Fyysinen painettu kirja on kirjojen keräilijän ratkaisu. Vain fyysinen kirja on niin sanotusti oikeasti olemassa, eikä sen lukemiseen tarvita mitään ylimääräistä. Hyllyssäni on muutama 1920-luvulla painettu teos, ja voin koska tahansa ottaa ne käsiini ja ryhtyä lukemaan. Tarvitsen vain riittävästi valoa nähdäkseni tekstin, ja näin 100-vuotias teksti on sisäistettävissä. Akun loppuminen ei tahtia haittaa sähkökatkosta puhumattakaan. Huonoksi puoleksi voi laskea sen, että jos fyysisen kirjan johonkin unohtaa tai vesilätäkköön pudottaa, on ostettava uusi kappale sen sijaan, että vain lataisi palvelimelta uudemman kerran tiedoston. Ja jos johonkin matkustaa, ei matkatavaroihin mahdu kovinkaan suurta kirjastoa ...

 Olen jo pitkään ja monesta eri paikasta kuullut painotettavan sitä, kuinka tärkeää on saada kirjan aloitus vetäväksi ja onnistuneeksi. Olen samaa mieltä sikäli, että ensimmäisten sivujen tulee ehdottomasti kaapata lukijan huomio, tai muuten kirja uhkaa jäädä lukematta. Sen sijaan olen osittain eri mieltä siitä, että ensimmäiset 2-3 lausetta olisivat ensiarvoisen tärkeitä. Hieno juttu tietysti, jos ovat, mutta välttämätöntä se ei ole. En itse asiassa edes muista kovinkaan monen kirjan aloitusta, vaikka lukemieni kirjojen tarinoita noin yleisesti muistan paljonkin. Kolme aloitusta on jäänyt mieleen, kun oikein pinnistelin muistiani. ”Mustiin puettu mies pakeni autiomaan halki, ja revolverimies seurasi hänen jälkiään.” Näin alkaa Stephen Kingin moniosaisen romaanisarjan Musta torni ensimmäinen osa Revolverimies. Aloitus on täydellinen. Se tiivistää yhteen lauseeseen paljon tärkeää tietoa tulevasta. Ensin selviää tarinan pahis (”mustiin puettu mies”), sitten kerrotaan tapahtumapaikk...

  Julkaistu  23. marraskuuta 2013 kello 17.55 Gamereactorin blogissa. Käytän blogahduksessani englanninkielisiä lainauksia ja ilmoitan lähteeni sen mukaisesti. Vakavasti otettavassa tutkimuskirjallisuudessa lähteet ilmoitetaan toisin. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tehdä väitöskirjaa, vaan kirjata ylös oppimiani asioita innostaen ehkä muitakin perehtymään samaan aihepiiriin. Shinobin aika Aivan aluksi kannattaa unohtaa melkein kaikki, minkä on sisäistänyt elokuvista ja peleistä. Ninja eli oikeammin shinobi no mono  oli keskeinen osa itämaista sodankäyntiä vuosisatojen ajan. Säilyneiden dokumenttien perusteella shinobien kulta-aika oli noin 1300-luvulta 1600-luvun alkupuolelle. Tämän jälkeen yhteiskunnallisten olojen muuttuessa myös ninjojen merkitys väheni. Viimeinen naula arkun kanteen tapahtui 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun keisari Meiji  (1852-1912) modernisoi Japanin armeijan ja lakkautti samurailuokan vuonna 1876. Siinä sivussa myös ninjat lakkasivat olemasta...

  Julkaistu  17. joulukuuta 2022 kello 14.22 Gamereactorin blogissa. Poe, Edgar, Allan, Kootut kertomukset, s. 1028, Teos 2017 Doyle, Arthur, Conan, Sherlock Holmesin seikkailut I ja II, s. 852, WSOY 1984 Perinteisesti olen lukenut enemmän romaaneja kuin novelleja, enkä ole arastellut silloinkaan, kun tarinassa on enemmän kuin 1000 sivua. Päätin kuitenkin lukea yleissivistykseksi Edgar Allan Poen  (1809-1849) Kootut kertomukset, johon on suomennettuna laitettu kaikki kirjoittajansa novellit. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki tarinat ovat omia itsenäisiä kokonaisuuksiaan, ja yllättäen tämä osoittautui ongelmalliseksi. Kootut kertomukset -teosta ei voi lukea rennosti kuin tiiliskiviromaania ikään, vaan jokaista tarinaa on lähestyttävä erikseen. Toisin sanoen se sama uuden tarinan lukemisen prosessi on aloitettava aina alusta. Kuka on kertoja? Milloin ja missä tarina tapahtuu? Ketkä ovat päähenkilöitä? Mikä on tarinan lajityyppi? Tiiliskiviromaania lukiessa tätä al...