Kirjain keskellä

Haley, Guy, Dark Imperium, s. 398, Black Library 2022 Warhammer aloitti lautapelinä, ja monipuolistui siitä erilaisten figuurien maalaamiseen. Sittemmin mukaan on saatu romaaneja, sarjakuvia, novelleja, videopelejä ja ties mitä muuta. Pelkästään Warhammerin maailmaan sijoittuvia romaaneja on useita satoja, eikä niistä ole käännetty suomeksi mitään, tai ainakaan juuri mitään. Nykyisin Warhammer on aivan oma universuminsa, ja vaikutelmaksi jää, ettei kukaan tiedä ja tunne kaikkea, mitä sarjan maailmaan kuuluu. Olen pitkään halunnut tutustua Warhammerin tarinoihin, ja nimenomaan romaanien muodossa. Mutta mistä sitten kannattaisi aloittaa? Kuulemani mukaan varsinaista hyvää aloituspaikkaa ei olekaan, joten kannattaa valita jokin itseä kiinnostava Warhammerin ryhmittymä tai aikajakso, ja perehtyä siihen. Mistä sitten voi tietää, mitä erilaisia ryhmittymiä ja aikajaksoja Warhammeriin kuuluu? Ystäväni on teini-ikäisestä asti elänyt Warhammerin universumissa, ja rohkaisi aloittamaan avaruusmar...

Klikkaa tästä työ auki PDF-tiedostona: Miksi erosin helluntaiseurakunnasta? Olin Tampereen helluntaiseurakunnan jäsen 1998-2005. Syksyllä 1999 siirryin kuitenkin opiskelujen perässä Jyväskylään, ja aloin käydä siellä paikallisessa helluntaiseurakunnassa. Lopulta syksyllä 2005 erosin ennen kaikkea Jyväskylän helluntaiseurakunnasta, vaikka virallisesti kuuluin kaiken aikaa Tampereen helluntaiseurakuntaan. Yksi jos toinenkin tuttava ja seurakuntalainen kyseli minulta eroamiseni syitä. Siksi päätin koota ajatukseni yhteen, ja näin syntyi 11-sivuinen essee Miksi erosin helluntaiseurakunnasta? Sanoin jo tuolloin joulukuussa 2005 heti aluksi, etten väitä oman näkemykseni olevan tyhjentävä totuus siitä, miten asiat ovat. Nyt 20 vuotta myöhemmin voinen lisätä mukaan huomion siitä, etten tietenkään väitä tekstini olevan edustava otos siitä, millaisella tolalla asiat noin yleensä Suomen helluntailiikkeessä ovat. Kyseessä on nimensä mukaisesti (ainakin omasta mielestäni) kattava vastaus siihen, m...

Päätalo, Kalle, Ihmisiä telineillä, s. 488, Gummerus 1958 Kalle Päätalo (1919-2000) tuotantoineen oli huomattavan iso juttu toisen maailmansodan kokeneelle sukupolvelle. Nykyään puhutaan ihan omasta ilmiöstään. Ritva Ylösen kirjoittaman elämäkerran jälkeen päätin lukea Päätalolta itseltään edes yhden kirjan. Aloitin alusta, eli vuoden 1958 esikoisteoksesta Ihmisiä telineillä . Puoleen väliin jaksoin lukea, ja sitten oli todettava, että Päätalon tuotantoa kiinnostavampi oli se fyysinen kirja, jota luin. Lyhyesti sanottuna Ihmisiä telineillä on kuvaus rakennustyömaiden ihmisten elämästä 1950-luvun lopun Tampereella. Pääosassa on Mauno Joensivu, joka on itse asiassa Kalle Päätalo itse. Tunnusomaista on, että Päätalon tekstiä on helppo ja miellyttävä lukea, mutta toisaalta tarinassa ei tapahdu mitään. Puoleen väliin päästyäni ainoa mainitsemisen arvoinen asia koko tarinassa oli se, että päähenkilö muutti pois kotoaan vaimonsa luota avioeron astuttua voimaan. Ymmärtääkseni Päätalon sukup...

Klikkaa tästä työ auki PDF-tiedostona: Herra tekee ihmeitä ilman määrää? Olin helluntaiseurakunnan jäsen 1998-2005. Helluntaiherätyksessä varsin keskeisellä sijalla ovat niin sanotut ihmeet ja merkit, eli Raamatun sanoman koetaan toteutuvan myös nykyajassa erilaisin tunnusteoin. Yksi keskeisimpiä osoituksia Jumalan voimasta on uskonnollinen ihmeparantuminen, johon mallia toki haetaan vahvasti Uuden testamentin kuvauksista, ja varsinkin Jeesus Nasaretilaisen suorittamista ihmeistä. Vuonna 2002 fysiikkaa opiskeleva Vesa Maanselkä (1978-2014) sai vahvan kannustimen ryhtyä selvittelemään perinteisen tieteen keinoin nykyajan ihmeparantumiskertomuksia. Muutama vuosi myöhemmin tulin itse kemian opiskelijana mukaan kuvioihin vakuuttuneena siitä, että kyllähän me muutamat ihmeet löydämme. Projektista kasvoi lopulta kahden vuoden mittainen selvitystyö asiantuntija-avun kera. Työmme huomioitiin myös kristillisessä lehdistössä. Emme löytäneet selvästi todistettavissa olevaa ihmeparantumista, mu...

 Klikkaa tästä työ auki PDF-tiedostona: Kristinuskon rationaalisuus . 2000-luvun alkupuolisko oli minulle tärkeää aikaa ennen kaikkea henkisen kasvun kannalta. Aloitin luonnontieteen opintoni Jyväskylän yliopistossa syksyllä 1999. Uusi vuosituhat alkoi poikkeuksellisissa merkeissä, sillä aloitin tammikuussa varusmiespalveluksen suorittamisen. Kun sitten aikanaan palasin takaisin yliopistoon, alkoi sellainen tiedon imeminen, ettei moista ole tapahtunut ennen tai jälkeen. En edes halua tietää, miten paljon vietin aikaa yliopiston eri kirjastoissa ja arkistoissa. Sen muistan, että luin tavallisesti kolmea kirjaa yhtä aikaa, ja tähän toki normaalit tenttikirjat vielä päälle. Olin liittynyt vuonna 1998 Tampereen helluntaiseurakuntaan, ja Jyväskylässä kävin aktiivisesti niin sanotuissa opiskelijailloissa paikallisessa seurakunnassa. Näitä iltamia pidettiin muistaakseni keskiviikkoisin, eli opiskelijoiden perinteisenä bilepäivänä. Tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin tarjota vaihtoehto kris...

Ylönen, Ritva, Kalle Päätalo – kirjailijan elämä, s. 490, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017 Kalle Päätalo (1919-2000) on minulle, tai siis oli ennen elämäkerran lukemista, varsin hämärä hahmo. Tunsin tarinat isoäidistäni, joka kantoi puolisolleen (eli isoisälleni) Päätalon kirjoja luettavaksi. Tiesin nimeltä 26-osaisen omaelämäkerrallisen Iijoki-sarjan. Tiesin Mika Waltarin (1908-1979) innoittaneen suuresti Päätaloa kirjailijaksi ryhtymisessä. Ja sen tiesin, ettei ”kukaan” enää lukenut Päätaloa. Viimeinen lause tuntuu pitävän paikkansa edelleen, sillä Päätalon tuotanto näyttää jääneen lähinnä vanhempieni ja isovanhempieni lukemistoksi, kun taas minun sukupolveni ei tunnu siihen juurikaan syventyneen. Ritva Ylösen kirjoittama elämäkerta etenee rauhallisella otteella alusta loppuun, ja aivan lopuksi varataan vielä tilaa Päätalon tuotannon vaikutuksien pohtimiselle. Ylönen luonnehtii Päätalon jokavuotista uutta kirjaa neljännesvuosisadan ajan pysyväksi ja turvalliseksi asiaksi aikan...

King, Stephen, Epätoivon kaupunki, s. 617, Tammi 1996 Stephen Kingin Epätoivon kaupunki (Desperation) julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1996. Kirjailijan muu tuotanto huomioiden asetelma on hyvinkin perinteinen sikäli, että amerikkalaisessa pikkukaupungissa tapahtuu kauheita. Epätavallista on puolestaan se, että mukana on vahva uskonnollinen elementti. Itse luonnehtisin Epätoivon kaupunkia Kingin versioksi Manaajasta . Yhdysvaltain Nevadan autiomaassa ajavia ihmisiä pysäyttää paikallinen poliisi, ja raahaa heitä läheisen kaivoskaupungin eli Desperationin putkaan. Kyseisessä lainvalvojassa on jotain hyvin uhkaavaa. Ulospäin erottuvien terveysongelmien lisäksi hän on yli kaksimetrinen korsto, ja puhuu huomiota herättävän merkillisesti. Desperationin putkassa joukko satunnaisesti valikoituneita ihmisiä tutustuvat toisiinsa, ja pian tehdään päätös: täältä on paettava. Näin alkaa matka, jossa pakenemisen ja eloonjäämisen lisäksi selviää se, mikä kumma tätä kaupunkia oikein vaivaa. Stephen...