Xenos on ehkä liiankin kunnianhimoinen Warhammer 40,000 -romaani, jossa Eisenhornista sukeutuu niin sotaveteraani kuin James Bond

Abnett, Dan, Eisenhorn – The Omnibus, s. 940, Black Library 2023

Warhammer 40,000 -maailmaa hallinnoivan Games Workshopin kustannushaara on nimeltään Black Library. Aikojen saatossa erilaisia tarinoita on kertynyt jos jonkinlaisina novelleina ja romaaneina. Tästä syystä on tullut tavaksi koota saman teeman tai henkilöhahmon tarinoita yhdeksi kokoelmaksi, jonka nimenä on ”Omnibus”. Tällainen paketti on Dan Abnettin tiiliskivipokkari Eisenhorn – The Omnibus, jossa on mukana neljä novellia, ja neljä romaania.

Eisenhorn-kokoelman päähenkilö on Gregor Eisenhorn, joka muistelee minämuodossa omaa uraansa Imperium of Manin inkvisiittorina. Xenos on se kokoelman ensimmäinen romaani vuodelta 2001, joka erittäin vahvan Regia Occulta -novellin jälkeen alkaa vahvasti, mutta osoittautuu lopulta ehkä liiankin kunnianhimoiseksi tarinankerronnassaan.

Ajallisesti Regia Occultan ja Xenosin välillä on mittava aukko, sillä novellin nuori Gregor Eisenhorn on romaanissa 42-vuotias kokenut kettu työssään Imperium of Manin inkvisiittorina. Eisenhornin ammattikunta on pelätty harhaoppisten, demonien ja muiden muukalaisten metsästäjä. Lyhyesti sanottuna kohteena on mikä tahansa sisäpoliittinen asia tai taho, joka koetaan uhaksi Imperiumille tai Keisarille.

Tarina alkaa novellin viitoittamalla tiellä sikäli, että Eisenhorn on jahdannut rikollispomoa Murdin Eyclone jo vuosien ajan, ja lopulta jäljet johtavat Hubris-planeetalle. Sitten yllättäen rytisee ja paukkuu, jolloin inkvisiittorista sukeutuu suorastaan James Bondin kaltainen toimintasankari otteissaan. Savun hälvettyä nurkasta löytyy prostituoitu Alizebeth Bequin, jonka Eisenhorn heti tunnistaa erityiseksi. Bequin on pariah eli ihminen, joka kykenee kokonaan estämään psykereiden henkiset kyvyt. Ja juuri tällaisilla henkisillä voimilla varusteltuja myös Eisenhornin kaltaiset inkvisiittorit ovat. Muita keskeisiä henkilöhahmoja ovat kaikenlaista tietoa keräävä - suorastaan ihmistietokonetta muistuttava - Uber Aemos, Eisenhornin ilma-alusta taitavasti ohjaava Midas Betancore ja Hubris-planeetalla mukaan lyöttäytyvä paikallinen lainvalvoja Godwyn Fischig.

Kuten ehkä odotettua oli, varsin yksinkertaisena alkanut rikostarina paisuu nopeasti, ja moneen otteeseen. Ensin juttu laajenee eri rikolliskartellien keskinäiseksi välienselvittelyksi parhaiden mafiaelokuvien malliin, ja lopuksi seilataan jo planeetalta toiselle galaktisen sodan merkeissä. Minämuodossa kerrottu tarina antaa odottaa hieman pienempää mittakaavaa, ja juuri sellaisena Xenos alkaakin. Kun sitten juttu koko ajan vain paisuu ja paisuu, kokee lukija aluksi hämmennystä. Toki meininkiin tottuu, kun vain antaa tarinan viedä.

Vähän yli 200 sivun kuluessa Eisenhorn muuntautuu ensin pohdiskelevasta etsivästä jo aiemmin mainitsemakseni James Bondin kaltaiseksi toiminnan mieheksi. Ja kun tarina loppuaan lähestyy, on Eisenhorn kyvykäs taistelukentällä kunnostautunut sotilasjohtaja. Samalla pelokkaasta prostituoidusta Alizebeth Bequinista muovataan kylmä eliittisoturi, joka ampuu tarkasti ja suorittaa tehtävät ilmeen värähtämättä. Tai ainakin melkein. Näin radikaali kehitys henkilöhahmoilla varsin lyhyen romaanin kuluessa ei oikein tunnu uskottavalta, mikäli tällaista sanaa uskaltaa käyttää tieteisromaanista, jossa seilataan planeetalta toiselle. Vastaavasti mukana on sellaisia henkilöhahmoja, jotka eivät tunnu kehittyvän lainkaan. Tässä on selvä aihealue, jossa kirjailija Dan Abnett toivottavasti parantaa otteitaan Omnibus-kokoelman aikana.

Tarinan mittakaavan paisumisen ja henkilöhahmojen käsittelyn ohella ei-ihan-niin-onnistuneeksi osa-alueeksi nostan tavan, jolla keskeisestä kohtauksesta toiseen siirrytään. Siirtymät on kyllä kirjoitettu, joten lukijaa ei vain heitetä toiselle planeetalle keskelle taistelua ilman pohjustusta, mutta siltikin paikasta toiseen siirrytään turhan ripeästi. Tämä johtaa siihen, että romaanin rytmitys tuntuu ajoittain poukkoilevalta sen sijaan, että tarina etenisi alusta loppuun samalla tahdilla, johon lukija on sivuja kääntäessään oppinut.

Loppuratkaisu saavutetaan ryminällä ja ryskeellä kuin parhaassakin Hollywoodin toimintaelokuvassa, ja tämä on varmasti ollut tarkoituskin. Samalla esitellään uusi keskeiseltä vaikuttava henkilöhahmo, ja kylvetään siemenet jatko-osalle. Aika näyttää, mutta ainakin vihjailun mukaan seuraavaksi alkaa vaihe, jossa Gregor Eisenhorn kehittyy hahmona toiseen suuntaan kuin tähän asti.

Xenos ei ole sen enempää tarinana kuin romaaninakaan sitä parasta, mitä olen lukenut, mutta ei missään tapauksessa sitä huonointakaan. Omnibus-kokoelma jatkuu, ja seuraavana on vuorossa novelli Missing in Action.

"In the grim darkness of the far future, there is only war."

Aiemmat arvioni Warhammer 40,000 -kirjoista pääsee lukemaan seuraavasti:

Dark Imperium -trilogia

1. Dark Imperium

2. Dark Imperium: Plague War

3. Dark Imperium: Godblight

Eisenhorn - The Omnibus

4. Regia Occulta (novelli)

5. Xenos (romaani)