Kirjain keskellä

  O’Barr, James, The Crow Special Edition, s. 272, Gallery 13 2017 Itse muistan The Crow ’n ennen kaikkea Bruce Leen (1940-1973) pojan Brandon Leen (1965-1993) tähdittämästä elokuvasta ja siitä, että kyseinen elokuva koitui Brandon Leen kuolemaksi. Ennenaikainen siirtyminen ajasta ikuisuuteen on muutenkin The Crow’n johtava teema. James O’Barr koki teini-ikäisenä hyvinkin suuren menetyksen, ja tunteitaan käsitelläkseen ryhtyi piirtämään ensimmäisiä The Crow -sivuja vuonna 1981. Julkaisu tapahtui 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun molemmin puolin. Ajankohdan vaikutus näkyy oikeastaan vain päähenkilön hiusmallissa. Kaikilta muilta osin sarjakuva on tarinansa yksinkertaisuudesta huolimatta niin vahvaa tunnelmointia, että oksat pois. Eric ja Shelly joutuvat raa’an murhan kohteiksi. Syystä tai toisesta Eric jää puhuvan variksen ansiosta elämän ja kuoleman väliin suremaan. Hän ei elä, mutta ei ole kuollutkaan. Kipua, surua ja kostonhimoa hän kuitenkin pystyy tuntemaan. On siis aika k...

  King, Stephen, Pimeä puoli, s. 476, 3. painos, Tammi 1997 Stephen Kingin Pimeä puoli  (The Dark Half) julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1989. Hyvin harvoin tulee vastaan kirjaa, joka olisi nimeään myöten yhtä ennalta arvattava. Tarina todellakin kertoo päähenkilön pimeästä puolesta kirjaimellisesti. Alusta asti lukijalla on tunne siitä, mistä lopulta onkaan kyse, ja juuri niin sitten tapahtuukin. Lukukokemus on silti riittävän viihdyttävä kantaakseen loppuun saakka. Thad Beaumont on kirjailija ja yliopiston opettaja, joka on julkaissut romaaneja sekä omalla nimellään että salanimellä George Stark. On kuitenkin tullut aika lopettaa salailu, ja jatkaa kirjoittamista vain omalla nimellään Thad Beaumontina. Käykin niin, ettei kuopattu kirjailijaminä George Stark pysy kuopattuna, vaan nousee kirjaimellisesti haudastaan terrorisoimaan lähitienoota. Ja sitten tapahtumat etenevät juuri niin kuin niiden voisi olettaa etenevän. Tarinan olisi saanut kerrotuksi useamman sata sivua lyhy...

Bradbury, Ray, Fahrenheit 451, s. 223, Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2020 Amerikkalaisen Ray Bradburyn (1920-2012) vuonna 1953 julkaistu romaani Fahrenheit 451 viittaa siihen lämpötilaan, jossa painopaperi leimahtaa tuleen. Tarinassa maalataan futuristinen ydinsotaan ajautunut maailma, jossa ihmiset pidetään televisioviihteen avulla tylsämielisinä, ja kaikenlaisia syvällisempiä ajatuksia herättävä kirjallisuus on kielletty. Guy Montag on palomies, mutta tässä maailmassa palomiehet eivät sammuta tulipaloja, vaan sytyttävät niitä keskittyen lähinnä kirjojen ja niiden keräilijöiden polttamiseen. Tarina on lopulta hyvin yksinkertainen. Sen keskiössä on juurikin palomies Guy Montag, jolta Clarisse-niminen teinityttö kysyy eräänä päivänä kadulla ”oletko onnellinen?” Moinen jättää epäilyksen siemenen, ja lopulta Montag päätyy lukemaan kirjoja, jotka hänen olisi pitänyt polttaa. Ja kuten odottaa sopii, moisesta seuraa hankaluuksia. Koko kirja tapahtuu ehkä alle viikon mittaisen ajan kuluessa...

Usein kuulee sanottavan, että matka ideasta valmiiksi tuotteeksi on pitkä ja kivinen. Se pitää usein paikkansa. Alkuvuodesta 2020 koronavirus pysäytti suurin piirtein koko maailman. Tämä pakotti ihmiset hidastamaan, ja keksimään itselleen tekemistä kotosalla. Minulla tämä johti siihen havaintoon, ettei lännentarinoita eli ”länkkäreitä” ole Suomessa juuri saatavilla romaanimuodossa. Koko elämänsä villin lännen faniksi tunnustautunut isäni totesi, ettei muista lukeneensa koskaan länkkäriä romaanina, mutta katselleensa senkin edestä elokuvia ja sarjakuvia. Kun kerran länkkäreitä ei romaanina ole juuri julkaistu, miksi en kirjoittaisi sellaista itse? Oman lännentarinani runko syntyi yllättävänkin nopeasti ja kivuttomasti. Tiesin heti, miten tarina päättyy. Tämän jälkeen oli selvää, miten eepokseni alkaa. Loppuajan käytin siihen, miten pääsen alusta loppuun draamallisesti mielenkiintoisella tavalla. Henkilöhahmot sen sijaan elivät omaa elämäänsä koko prosessin ajan. Avainhenkilöt olivat läs...

  King, Stephen, Cujo, s. 374, Book Studio 1992 Olen lukenut yli 30 Stephen Kingin kirjaa, ja yleensä kirjailija onnistuu taikomaan yksinkertaisista lähtökohdista vangitsevan henkilöhahmoihin keskittyvän tarinan. Cujo ei valitettavasti kuulu niihin. Tarina vesikauhuun sairastuvasta melkein satakiloisesta bernhardilaiskoirasta kuulostaa juuri sellaiselta, jossa Kingin voisi kuvitella olevan parhaimmillaan. Näin ei kuitenkaan ole, koska se päätarina ei (kirjaimellisesti) oikein liiku mihinkään, ja taustalla kulkevat ihmiskohtalot eivät nekään ole kovin kiinnostavia. Camberin perheen isä Joe pitää autotallissaan korjaamoa, joka sijaitsee umpikujan päässä. Näin ollen vieraaksi ei eksy vahingossa. Cambereilla on lempeä koira nimeltä Cujo, jonka kuonoa vesikauhuinen lepakko raapaisee. Myöhemmin temppuilevaa autoaan korjattavaksi tuo Donna Trenton pienen poikansa kanssa. Kaksikko juuttuu suuren koiran ahdistamana autoon useiksi vuorokausiksi. Ja siinäpä se sitten onkin. Taustalla tapaht...

Eastman, Kevin, Laird, Peter, Teenage Mutant Ninja Turtles: The Last Ronin, s. 224, Idea Design Works 2022 Vankkaa tekoa oleva aikuisille suunnattu sarjakuvaromaani The Last Ronin palautti mieleeni sen, miten vähän lopulta tunnenkaan sarjakuvien maailmaa. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta sarjakuvat jäivät sinne jonnekin lapsuuteen, vaikka taiteenlaji sinänsä on paljon muutakin kuin perheen pienimmille sopivia helppoja pikkutarinoita. The Last Ronin sijoittuu tulevaisuuteen, jossa Foot-klaania hallitsee Shredderin lapsenlapsi. Kyseinen joukkio pitää rautaisessa otteessaan suljettua kaupunkia, jossa ihmiset elävät useammassa kerroksessa heidän asemansa perusteella. Mutanttikilpikonnista kolme on kuollut, ja jäljellä on vain yksi. Hänelläkin on perheensä ja isäntänsä menettäneenä ronin-samuraina (tai tässä tapauksessa ninjana) vain yksi tehtävä jäljellä: tappaa Foot-klaanin johtaja, vaikka henki menisi. Teini-ikäinen jäljellä oleva kilpikonna ei ole ollut enää aikoihin. Jonk...

Henriksson, Markku, Melkein valittu kansa – yhdysvaltalaiset ja heidän alueelliset kulttuurinsa, s. 268, Tammi 2022 Jokin aika sitten blogahdin Markku Henrikssonin melkein 1000-sivuisesta tietokirjasta Tähtilipun maa: Yhdysvaltain alueen historia , joten oli luonnollista ottaa seuraavaksi käsittelyyn eräänlainen jatko-osa Melkein valittu kansa - yhdysvaltalaiset ja heidän alueelliset kulttuurinsa . Ja kuten edellisessäkin kirjassa, jo otsikointi summaa varsin hyvin sen, mistä on kysymys. Tai tässä tapauksessa kirjan nimi kertoo hyvin sen, miten yhdysvaltalaiset usein itsensä mieltävät osaksi muuta maailmaa. Yhdysvallat koostuu viidestäkymmenestä yhteen liittyneestä itsenäisestä valtiosta, mistä maan nimikin jo kertoo. Lisäksi alue on muodostunut pitkän ajan kuluessa monenlaisten ihmisryhmien vaikutuksesta, ja näin ollen maassa on paljon erilaisia kulttuurisia alueita ominaispiirteineen. Juuri näihin Henrikssonin kirja pureutuu. Lukeminen edellyttää varsin syvällistä kiinnostusta Yhdy...