Kirjain keskellä

  Norja, Sara, Alkemian historia, s. 353, SKS Kirjat 2023 Sara Norjan Alkemian historia on juuri sitä, mitä se sanookin olevansa. Aiheena on alkemian historia, joka yleensä mielletään nykyisen kemian edeltäjäksi. Näin jossain määrin onkin, mutta Norja osoittaa ansiokkaasti, ettei asia ole niin yksioikoinen. Kirjaa voi suositella sellaisellekin lukijalle, joka ei ole suorittanut luonnontieteistä jonkinlaista tutkintoa. Tietenkin lukijalta vaaditaan yleinen kiinnostus historiaan ja tieteeseen. Norja käy valitut asiat läpi johdonmukaisesti ja pääosin aikajärjestyksessä. Luvut on jaettu perustellusti, ja jokainen osuus on oma lyhyt kokonaisuutensa. Tämä tekee lukukokemuksesta selkeän ja helpon. Ongelmani ei siis ole asiasisällössä tai sen esitystavassa. Teksti on kirjoitettu opettajamaisella eli eräänlaisella luennoivalla nuotilla. Tästä en pidä, sillä se luo mielikuvan opettajan valvovan silmän alla olemisesta koulussa. Lisäksi Norjalla on erikoinen ja toistuva tapa aloittaa uusi ka...

  Rajala, Panu, Unio mystica – Mika Waltarin elämä ja teokset, s. 832, 2. painos, WSOY 2008 Panu Rajalan mittava elämäkerta Mika Waltarista (1908-1979) on juuri sellainen kuin miltä kirja ulospäin näyttää: perusteellinen ja hidastempoinen. Asiat käydään läpi loogisessa järjestyksessä lukuisien kuvien kera. Milloinkaan ei jää sellaista vaikutelmaa, että kirjoittajalla olisi kiire johonkin. Rajalan tapa kirjoittaa on suurimmaksi osaksi selkeä, mutta ajoittain mennään tarpeettoman hienostelun puolelle. Mukana on joukko anglismeja, joilla on kai tarkoitus luoda sivistynyt vaikutelma. Tällainen on tarpeetonta, sillä käsittelyn perusteellisuus yhdessä muun kielenkäytön kanssa on riittävä tae sivistyneisyydestä. Lisäksi kaikille käytetyille anglismeille olisi ollut olemassa yksinkertainen suomenkielinen vastine. Hidas ja raportoiva tyyli on hyvä valinta sikäli, että lukija pysyy näin aina selvillä siitä, mistä kulloinkin on kyse. Nopeasti lukeminen lienee mahdotonta, ja sanoma on otetta...

  Waltari, Mika, Feliks onnellinen, s. 213, 7. painos, WSOY 1959 Mika Waltarin (1908-1979) Feliks onnellinen on ilmeisesti Turkuun sijoittuva romaani, joka käsittelee ruohonjuuritason uskonnollisia kysymyksiä monesta eri näkökulmasta. Tapahtumat sijoittuvat muutaman päivän ajalle ”nykyaikaan” eli 1950-luvun lopulle. Teos on nopeasti ja helposti luettava, mutta mitään vaikutusta se ei onnistu tekemään. Toimistovirkailija Feliks Tienhaara on toimistovirkailija, joka on mielen järkkymisen seurauksena viettänyt aikaa mielisairaalassa. Uskonnollinen hätä saa hänet tarjoamaan joka päivä evankeliumia yhdelle satunnaiselle ihmiselle. Eräänä päivänä kadulla vaeltaessaan hän kohtaa vanhan tuttavansa professori Erkki Järvenpään, ja teologiset keskustelut äityvät aivan uudelle tasolle. Kuvioon liittyvät aikaa myöten omalla tavallaan myös insinööri Marttinen ja hotellin aulassa kohdattava kirkkoherra. Jokaisen keskeisen henkilöhahmon eksistentialistisia ajatuksia ruoditaan pitkään ja hartaast...

  Waltari, Mika, Sinuhe egyptiläinen, s. 786, 56. painos, WSOY 2008 Mika Waltarin (1908-1979) Sinuhe egyptiläinen päätyi luettavakseni jouluna 1994. Löysin paikallisesta antikvariaatista ensimmäisen painoksen vuodelta 1945 hintaan 80 markkaa, mikä oli iso raha siinä iässä. Kyseinen kappale on edelleen hyllyssäni, mutta toista lukukertaa varten valitsin tuoreemman painoksen ihan muuten vain. Waltari kirjoitti Sinuhen kolmessa kuukaudessa ilman apumuistiinpanoja. Ajoittain tämä myös näkyy huomattavan pitkissä lauseissa ja ennen kaikkea mittavissa monologeissa. Tyyli matkii antiikin ajan tapaa kirjoittaa historiaa, ja jostain syystä tekstissä on omanlaisensa saarnaava nuotti. Tähän tottuminen vie aikansa, koska sellaista harvemmin tulee lukeneeksi. Asiasisältö osoittaa Waltarin huimaavan hyvän muistin, ja toisaalta kahden vuosikymmenen mittaisen Egyptiin kohdistuvan harrastuneisuuden tulokset. Niin hyvä kuin romaani onkin, olisi käsikirjoitusta voinut sieltä sun täältä hieman siisti...

Koivisto, Mauno, Venäjän idea, s. 316, Tammi 2022 Olen sitä sukupolvea, joka muistaa Mauno Koiviston (1923-2017) ennen kaikkea presidenttinä. Hänelle Venäjän tutkimus ja venäjän kielen opiskelu oli pitkäaikainen harrastus, joka alkoi jo 1950-luvulla. Tämän melkein 50 vuoden mittaisen harrastuneisuuden eräänlaiseksi päätteeksi julkaistiin vuonna 2001 tietokirja Venäjän idea , josta julkaistiin uusintapainos vuonna 2022. Tämä epäilemättä siksi, että Venäjän helmikuussa 2022 aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on kasvattanut Venäjää kohtaan tunnettua kiinnostusta. Kuulun itsekin tähän joukkoon. Koivisto käy kirjassaan läpi Venäjän historian aloittaen sieltä 800-luvulta aina nykyaikaan saakka. Loppuluvuissa käydään läpi asioiden ”nykytilaa” 2000-luvun alussa ja pohditaan tulevaa. Varsinkin tulevaisuuden pohdinnat ovat pahasti vanhentuneet, sillä tuskin kukaan osasi ennakoida, miten nopeasti maailma kääntyisi päälaelleen helmikuun lopussa 2022. Nykylukijan kannalta kiinnostavaa on, että Koiv...

 Waltari, Mika, Aiotko kirjailijaksi? Tuttavallista keskustelua kaikesta siitä, mitä nuoren kirjailijan tulee tietää, s. 216, 2. painos, WSOY 1994 Mika Waltari (1908-1979) julkaisi vuonna 1935 eräänlaisena nopeana välityönä oppaan Aiotko kirjailijaksi? , jossa nimensä mukaisesti opastetaan kirjailijoiksi aikovia. Kirja sisältää niin vakavia varoituksia kuin hyödyllisiä ohjeitakin. Nykylukijalle teoksesta on hyötyä enää vain valikoiduin osin, sillä kustannusmaailma on muuttunut varsin perusteellisesti vajaassa 90 vuodessa. Kaikesta päätellen kirjailijan ammatti oli jo vuonna 1935 hyvinkin epävarma ja epäkiitollinen puhumattakaan siitä, ettei sellaiseksi tulla mitään selvää urapolkua pitkin. Tästä syystä Waltarin pieni teos puolustaa paikkaansa nykyäänkin. Suosittelen kuitenkin lukemaan teoksen ennen kaikkea alusta ja lopusta. Keskivaiheilla paneudutaan runon, novellin, romaanin, lehtikirjoittelun sun muun sen sellaisen syvimpään olemukseen unohtamatta kustannusalan vallitsevia korv...

  O’Barr, James, The Crow Special Edition, s. 272, Gallery 13 2017 Itse muistan The Crow ’n ennen kaikkea Bruce Leen (1940-1973) pojan Brandon Leen (1965-1993) tähdittämästä elokuvasta ja siitä, että kyseinen elokuva koitui Brandon Leen kuolemaksi. Ennenaikainen siirtyminen ajasta ikuisuuteen on muutenkin The Crow’n johtava teema. James O’Barr koki teini-ikäisenä hyvinkin suuren menetyksen, ja tunteitaan käsitelläkseen ryhtyi piirtämään ensimmäisiä The Crow -sivuja vuonna 1981. Julkaisu tapahtui 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun molemmin puolin. Ajankohdan vaikutus näkyy oikeastaan vain päähenkilön hiusmallissa. Kaikilta muilta osin sarjakuva on tarinansa yksinkertaisuudesta huolimatta niin vahvaa tunnelmointia, että oksat pois. Eric ja Shelly joutuvat raa’an murhan kohteiksi. Syystä tai toisesta Eric jää puhuvan variksen ansiosta elämän ja kuoleman väliin suremaan. Hän ei elä, mutta ei ole kuollutkaan. Kipua, surua ja kostonhimoa hän kuitenkin pystyy tuntemaan. On siis aika k...