Kirjain keskellä

Boulle, Pierre, Kwai-joen silta, s. 217, Suuri suomalainen kirjakerho 1973 Minä muistan Pierre Boullen (1912-1994) ennen kaikkea romaanista Apinoiden planeetta . Siksi olikin mukava yllätys, että hänen työtään on myös Kwai-joen silta , jonka muistan Alec Guinnessin (1914-2000) tähdittämänä elokuvana vuodelta 1957. Romaani julkaistiin alun perin vuonna 1952, ja suomeksi käännös saatiin 1958. Kwai-joen silta on niitä harvoja tapauksia, joissa elokuva on selvästi parempi kuin sen pohjalla ollut romaani. Kwai-joen silta on fiktiivinen historiallinen tarina, mutta sen tausta on ihan todellinen. Japanilaiset rakensivat toisen maailmansodan aikana niin sanotun Burman radan, ja käyttivät työvoimana muun muassa liittoutuneiden sotavankeja. Vankien kohtelu on jäänyt historiaan kauheudessaan. Kirjailija Boulle oli itse toisen maailmansodan aikana sotavankina Aasiassa, joten siinä mielessä hänellä on kyllä varmasti oikea määrä kokemusta ja näkemystä käsittelemäänsä aiheeseen. Tarina alkaa britti...

Vonnegut, Kurt, Äiti yö, s. 223, Tammi 1977 Olen pitkään ollut tietoinen siitä, että Kurt Vonnegut (1922-2007) on kuuluisa amerikkalainen kirjailija, mutta siinäpä se. Teini-ikäisenä kävin ihan elokuvateatterissa saakka katsomassa Nick Nolten (1941-) tähdittämän filmatisoinnin romaanista Mother Night , eli suomeksi Äiti yö . Muistan myös, ettei äitimuorini meinannut millään uskoa, että olen vapaaehtoisesti menossa katselemaan elokuvaa, jonka nimi on ”Äiti yö”. Niin tai näin, elokuva jäi pysyvästi muistoihin päähenkilönsä ja loppuratkaisunsa ansiosta. Mutta vasta nyt - melkein 30 vuotta elokuvan katselemisen jälkeen - koin ajan kypsäksi lukea romaanin Äiti yö, joka julkaistiin alun perin 1961. Kirja on varsin pienikokoinen, ja kirjasintyyppi puolestaan kookas. Kaiken huipuksi suurin osa tarinasta kerrotaan henkilöhahmojen välisen sanailun keinoin. Tämä kaikki johtaa siihen, että kyseessä on nopea lukukokemus. Hidastellenkin pääsin loppuun muutamassa illassa. Marjatta Kaparin ja Matti...

Abnett, Dan, Eisenhorn – The Omnibus, s. 940, Black Library 2023 Warhammer 40,000 -maailmaa hallinnoivan Games Workshopin kustannushaara on nimeltään Black Library. Aikojen saatossa erilaisia tarinoita on kertynyt jos jonkinlaisina novelleina ja romaaneina. Tästä syystä on tullut tavaksi koota saman teeman tai henkilöhahmon tarinoita yhdeksi kokoelmaksi, jonka nimenä on ”Omnibus”. Tällainen paketti on Dan Abnettin tiiliskivipokkari Eisenhorn – The Omnibus , jossa on mukana neljä novellia, ja neljä romaania. Eisenhorn-kokoelman päähenkilö on Gregor Eisenhorn, joka muistelee minämuodossa omaa uraansa Imperium of Manin inkvisiittorina. Backcloth For A Crown Additional on se kokoelman kolmas novelli, ja pitkästä nimestään huolimatta hyvin lyhyt: vajaa 20 sivua. Omnibus-kokoelmassa novelli on aivan oikeassa paikassa, sillä se sijoittuu romaanin Malleus jälkeen, mutta ennen seuraavaa romaania Hereticus . Abnettin novelli on vuodelta 2002. Jonkinlaiseksi perinteeksi on jo muodostunut, että...

Kirves, Jenni, He selvisivät sodasta, s. 285, WSOY 2024 Tavallisesti toisen maailmansodan aikaan sijoittuvat dokumentit, haastattelut ja sen sellaiset päättyvät siihen, kun rauha koittaa. Mutta kun hieman pidemmälle ajattelee niin muistaa, että sodasta selviämisen jälkeen on selvittävä myös rauhasta. Tämän vuoksi oma sotakirjani ei päättynyt rauhaan, vaan tein lyhyesti selkoa myös siitä, miten päähenkilön muu elämä sujui sodan jälkeen. He selvisivät sodasta on teos, joka paneutuu juurikin niihin keinoihin, joilla sodasta selvinneet selvisivät myös rauhasta. Käytetty keinovalikoima on sellainen, että siitä on hyötyä kenelle tahansa trauman kokeneelle. Jo siksikin lukeminen on suositeltavaa, vaikka ei muuten olisi kiinnostunut käsitellystä aikajaksosta. Yhteinen teema sodasta selvinneille oli se, että kaikkien oli tehtävä työtä päästäkseen niin sanotusti sinuiksi kokemuksiensa kanssa. Kukaan ei tullut takaisin samanlaisena kuin lähti. Toisaalta moni onnistui ajan kanssa löytämään sodas...

Abnett, Dan, Eisenhorn – The Omnibus, s. 940, Black Library 2023 Warhammer 40,000 -maailmaa hallinnoivan Games Workshopin kustannushaara on nimeltään Black Library. Aikojen saatossa erilaisia tarinoita on kertynyt jos jonkinlaisina novelleina ja romaaneina. Tästä syystä on tullut tavaksi koota saman teeman tai henkilöhahmon tarinoita yhdeksi kokoelmaksi, jonka nimenä on ”Omnibus”. Tällainen paketti on Dan Abnettin tiiliskivipokkari Eisenhorn – The Omnibus , jossa on mukana neljä novellia, ja neljä romaania. Eisenhorn-kokoelman päähenkilö on Gregor Eisenhorn, joka muistelee minämuodossa omaa uraansa Imperium of Manin inkvisiittorina. Malleus on se kokoelman toinen romaani, ja alkaa noin sata vuotta sen jälkeen, kun edellinen romaani Xenos päättyi. Käytännön seuraus on se, että osa henkilöhahmoista on vaihtunut. Merkittävin muutos on minusta se, että aiemman romaanin lentäjä-ässä Midas Betancoren tilalle on nyt tytär Medea Betancore. Hahmona tytär on tietysti erilainen kuin isänsä, jo...

Knopp, Guido, Wehrmacht – Hitlerin armeija, s. 350, Ajatus Kirjat 2009 Adolf Hitlerin (1889-1945) valtakauden aikaisen Saksan historia tuntuu olevan sellainen kansallinen haava, että se vaivaa vieläkin saksalaisia itseään. Tällainen mielikuva jää, kun lukee professori Guido Knoppin (1948-) kirjan Wehrmacht – Hitlerin armeija . Se käy nimensä mukaisesti läpi sen ajanjakson, jolloin Saksan armeijasta tuli Hitlerin tahdon toteuttaja, kun se valtasi suunnilleen koko Euroopan, ja lopulta tuhottiin keväällä 1945. Olen lukenut toisesta maailmansodasta enimmäkseen muiden kuin saksalaisten kirjoittamia teoksia. Tämä lähinnä siksi, etten osaa saksaa, ja muitakin kirjoja on ollut saatavilla. Knoppin teos vuodelta 2007 nojaa kuitenkin yksinomaan saksalaisten omiin lähteisiin, ja on saksalaisen professorin kirjoittama. Lisäksi mukana on runsaasti kirjoitushetkellä hengissä olleiden saksalaisten sotilaiden haastatteluja. Tämä kaikki luo kirjalle aivan omanlaisensa tunnelman, jota eivät muiden sota...

Aloitin helmikuussa uuden harrastuksen. Tai tarkemmin sanottuna elvytin uudelleen teini-iässä Ruususen uneen vaipuneen vanhan harrastuksen. Ryhdyin kokoamaan ja maalaamaan pienoismalleja ja miniatyyrejä. Kirjoitin tästä ratkaisustani ihan bloginkin . Hyvin nopeasti huomasin haluavani ottaa kuvia aikaansaannoksistani, ja jakaa niitä sitten muille ”somessa”. En kuitenkaan halunnut liian usein kavereitani kuvilla pommittaa, joten päätin laittaa pystyyn oman Instagram-sivun nimellä Minis of Markus . Aiemmin tarvetta omalle Instagram-tilille ei ole ollut, mutta nyt huomasin, että helpoin tapa dokumentoida oman harrastuksen eteneminen on kertoa se kuvin. Ja samalla tulee sekin hoidettua, että muutkin näkevät, missä mennään. Pienen miettimisen jälkeen totesin, että melkein missä tahansa harrastuksessa tai kiinnostuksen kohteessa auttaa, kun sen voi jakaa muiden kanssa. Esimerkiksi kirjoja lukiessa on mitä mukavinta keskustella luetusta muiden kanssa, hehkuttaa tulevia nimikkeitä ja pohtia teo...