Krieg sisältää jostain syystä kaksi erillistä tarinaa rinnakkain, ja kertoo Warhammer 40,000 -maailman ydinaseista ja niiden käytöstä

January 04, 2026

Lyons, Steve, Krieg, s. 296, Black Library 2024

Warhammer 40,000 -maailmaa hallinnoivan Games Workshopin kustannushaara on nimeltään Black Library. Aikojen saatossa erilaisia tarinoita on kertynyt jos jonkinlaisina novelleina ja romaaneina. Tämän seurauksena on syntynyt melkoinen kattaus teoksia, jotka keskittyvät johonkin ryhmittymään tai yksittäiseen henkilöhahmoon. Juuri tällainen on Steve Lyonsin teos Krieg vuodelta 2021, joka sijoittuu synkälle sodan kirjaimellisesti tuhoamalle planeetalle nimeltä Krieg. Kyseessä on itse asiassa kaksi erillistä tarinaa, joilla ei muutamia lyhyitä viittauksia lukuun ottamatta ole mitään yhteistä. Kummankin keskeinen teema on kuitenkin ydinaseiden löytäminen, niiden käyttäminen ja toki myös kammottavien seurausten kanssa elämään oppiminen. Lyhyesti sanoen: ei ole elämä helppoa Krieg-planeetalla.

Kriegissa ihmiset elävät Hive-rakennelmissa. Tämä tarkoittaa miljoonien (ja joskus miljardien) ihmisten asuinsijaa eli käytännössä kaupunkia, joka on rakennettu ennen kaikkea niin ylös- kuin alaspäinkin. Korkealla lähellä taivasta elävät tietysti rikkaat ja etuoikeutetut, kun taas alimmissa kerroksissa ei nähdä päivänvaloa lainkaan. Ja sosiaalinen liikkuvuus kerrosten välillä on toki olematonta. Hive-maailmaan sijoittuu myös Games Workshopin pöytäpeli Necromunda, joka ainakin yhden lyhyen kokeilupelin perusteella vaikuttaa oikein pätevältä kokemukselta.

Menneisyyteen sijoittuvassa tarinassa Kriegissa puhkeaa sisällissota, kun paikallinen vallanpitäjä eli Chairman julistautuu itsenäiseksi keisarin vallasta. Moista asettuu tiukasti vastustamaan Hive Ferrogradin komentaja eversti Jurten, joka julistaa olevansa hivensa kanssa uskollinen keisarille loppuun asti. Kun tilanne käy epätoivoiseksi, saa eversti kuulla, että huhut hiven uumenissa olevista muinaisista ydinaseista saattavat olla totta.

Nykyajan tarinassa puolestaan örkkien alus iskeytyy äkkiä ja arvaamatta Hive Arathroniin, ja ihmisten on paettava. Seuraa verinen ja pitkä piiritys, jossa Krieg-planeetan omat Death Korps -joukot kuin Cadianin sotilaatkin yrittävät saada hiven pois örkeiltä. Piirityksen pitkittyessä herää pelko, että ennen pitkää örkit saattavat löytää tiensä hiven uumenissa oleviin muinaisiin ydinaseisiin, ja sellaista ei voida missään olosuhteissa sallia. Inkvisiittori Ven Bruin on tottunut jahtaamaan harhaoppisia ihmisiä, mutta päätyykin pohtimaan ydinaseiden käyttöä.

Kahden rinnakkaisen tarinan kertomisesta muistan parhaiten Stephen Kingin romaanin IT eli SE. Kingin romaanissa tarinat ovat kuitenkin jatkuvasti yhteydessä toisiinsa. Kriegin kaksi tarinaa sen sijaan pysyvät joitakin viittauksia lukuun ottamatta hyvinkin erillisinä alusta loppuun saakka. Kyllä kokonaisuus näinkin tietysti toimii, mutta mieleen jää, olisiko sama kannattanut tehdä niin, että tarinat olisi julkaistu yhtenä niteenä, mutta kahtena erillisenä tarinana?

Warhammerin maailmaan vihkiytyneille tarjolla on mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten selitys sille, miksi Death Korps ei hätkähdä valtavista tappioista, ja miksi heitä on aina niin paljon syöttää taistelukentille. Ja ilmeinen selitys jatkuvalle suojanaamarin käytölle selviää sekin. Krieg-romaanin ansioksi voi laskea sen, että vaikka Warhammer-maailman koukerot eivät olisi entuudestaan tuttuja, voi teoksesta nauttia ihan vain omana itsenään. Ydinaseiden teema tarjoaa samastuttavaa ajattelemisen aihetta itse kullekin näin nykyajassa. Käytetty englanti on sujuvaa, ja tarina etenee mukavaa vauhtia.

Krieg on pessimistinen tieteissotaromaani, jonka voi lukea myös sellainen, joka ei ole muuten Warhammer 40,000 -maailmaan vihkiytynyt.

"In the grim darkness of the far future, there is only war."