The Twice-Dead King: Reign jatkaa juuri siitä, mihin edellinen romaani lopetti, ja saattaa tarinan hyvään päätökseen

Crowley, Nate, The Twice-Dead King Omnibus, s. 590, Black Library 2025


Warhammer 40,000 -maailmaa hallinnoivan Games Workshopin kustannushaara on nimeltään Black Library. Aikojen saatossa erilaisia tarinoita on kertynyt jos jonkinlaisina novelleina ja romaaneina. Tästä syystä on tullut tavaksi koota saman teeman tai henkilöhahmon tarinoita yhdeksi kokoelmaksi, jonka nimenä on ”Omnibus”. Tällainen paketti on Nate Crowleyn mukavan muhkea pokkari The Twice-Dead King Omnibus, jossa on mukana kaksi varsinaista romaania, yksi pienoisromaani ja näiden lisäksi vielä kolme novellia. Tarinat on sijoitettu kerronnallisesti oikeaan aikajärjestykseen, mutta ei kirjoitusjärjestykseen. Joka tapauksessa 230-sivuinen romaani The Twice-Dead King: Reign on julkaistu alun perin vuonna 2021, aivan kuten edeltäjä The Twice-Dead King: Ruin.


Edellisessä romaanissa Oltyx palasi maanpaosta, ja nousi necronien kuninkaaksi. Nyt hänellä on edessään kaksi suurta haastetta, ja kumpikin uhkaa koko kansan olemassaoloa. Alkeellinen ja paha joukko eli ihmiset jahtaavat hellittämättä, ja heidän tavoitteenaan on tuhota kaikki necronit viimeistä yksilöä myöten. Tämä olisi jo itsessään riittävä huolenaihe, mutta se toinen uhka tulee necronien sisältä.


Kansaa vaivaa eräänlainen sairaus, jota kutsutaan Llandu'gorin kiroukseksi. Kyse on eräänlaisesta korruptoitumisesta, joka muuttaa necronin pitkäkyntiseksi lihaa himoitsevaksi olioksi. Huomionarvoisen kirouksesta tekee tietenkin se, etteivät necronit voi syödä. Kiroukseen sairastuneita kutsutaan nimellä Flayed Ones. Vanha tarina kuitenkin kertoo, että on ehkä olemassa keino parantaa kirous. Ja koska ihmisiä vastaan ei kyetä taistelemaan, jää ainoaksi vaihtoehdoksi lähteä etsimään tätä parannuskeinoa, ja siinä samalla koettaa paeta ihmisten sotalaivaston alta.


Kirjailija onnistuu pitämään yleisen jännitteen yllä varsin onnistuneesti. Suurimman osan ajasta vaikuttaa siltä, että koko necron-kansa kulkee kohti vääjäämätöntä tuhoaan, ja Oltyx voi kuninkaana ainoastaan viivyttää asioiden kulkua. Näin jälkikäteen mietittynä mukana on useita suuria ja yllättäviä juonenkäänteitä, jotka minun ehkä olisi pitänyt pystyä ennakoimaan. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, mikä johti useampaan yllättymiseen lukukokemuksen aikana.


Tarina kerrotaan johdonmukaisesti alusta loppuun Oltyxin näkökulmasta, mikä helpottaa merkittävästi näin korkealentoisen tieteisjuonen seuraamista. Käytetty kieli hienostelee ajoittain tarpeettomasti, mutta sujuvalla englannin kielen osaamisella näistäkin kohdista selvitään. Henkilöhahmoja on mukana varsin runsaasti, mutta ne keskeiset erottuvat onneksi nopeasti joukosta, ja myös pysyvät sellaisina loppuun saakka.


Tarinankerronnallisilta ansioiltaan romaanikaksikko ei ehkä jää historiaan, mutta sen tärkein anti on tehdä necronit tutummiksi lukijalleen. Necrontyr-kansa on tätä ennen ollut minulle hyvinkin mystinen ja kummallinen joukko Warhammer 40,000 -maailmassa, mutta eivät ole enää. Tämän ansiosta katson kirjailija Nate Crowleyn onnistuneen työssään.


Seuraavaksi The Twice-Dead King Omnibus jatkuu pienoisromaanilla Severed.


"In the grim darkness of the far future, there is only war."




Aiemmat arvioni Warhammer 40,000 -kirjoista pääsee lukemaan seuraavasti:


Dark Imperium -trilogia

1. Dark Imperium

2. Dark Imperium: Plague War

3. Dark Imperium: Godblight


Eisenhorn - The Omnibus

4. Regia Occulta (novelli)

5. Xenos (romaani)

6. Missing in Action (novelli)

7. Malleus (romaani)

8. Backcloth For A Crown Additional (novelli)

9. Hereticus (romaani)

10. The Keeler Image (novelli)

11. The Magos (romaani)


12. Belisarius Cawl - The Great Work

13. Krieg


The Twice-Dead King Omnibus

14. The Twice-Dead King: Ruin (romaani)

15. The Twice-Dead King: Reign (romaani)

Comments

Popular posts from this blog

Kiinnostuksen kohteen jakaminen muiden kanssa rohkaisee jatkamaan

Äiti yö on yhtä isoa ristiriitaa, ja jää mieleen kummittelemaan pitkäksi aikaa

He selvisivät sodasta on pätevä tietokirja, mutta lipsuu ajoittain liiaksi fiilistelyn ja muisteloiden puolelle